Olen juuri toisessa ja samalla toiseksi viimeisessä yövuorossa.
Olen ollut kovin alakuloinen viimeiset pari päivää. Yhtäkkiä saatan alkaa itkemään ja hyperventiloimaan, aivan kuten kauan sitten paniikkikohtauksen saadessani. Tuntuu kuin sydän räjähtäisi lyöntien takia irti rinnasta, mutta samalla tuntuu kuin se ei sykkisi ollenkaan.
Tuntuu typerältä kirjoittaa tätä. Varsinkin kun syykin on niin lapsellinen. Syy, jota en edes halua kirjoittaa tänne koska minua hävettää, että tunnen niin. Minun pitäisi olla aikuinen. Onnellinen itseni ja muiden takia.
Siitäkin huolimatta sydän alkaa taas tykyttää, kyynelet kipuavat silmiin ja laskeutuvat pieninä pisaroina alas poskia. Koitan nyyhkyttää hiljaa, jotteivat nuoret heräisi. Hengitän nopeasti ja voin pahoin..Ahdistaa.. Ja hetken päästä voin taas ihan hyvin.
Ihan paskaa, sanon minä!
Onneksi on enää muutama tunti tätä yövuoroa jäljellä, sitten 1 yövuoro, nukkumapäivä, 12-16 koulupäivä ja sitten olen 3 päivää vapailla.
Toivottavasti olo tasaantu aamuun mennessä. Puoli 8 töihin on tulossa työkaveri, joka havainnoi ihmisten tunteita tosi helposti. Toisaalta hänen seurassaan olisi helppo itkeä, mutta en voi kertoa syytä hänelle.
Jaksaa, jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti