125. Vauvan kanssa uimassa

Tänään kaverini Jaana ajoi pihaan klo9:40 ja hyppäsimme Tuukan kanssa kyytiin ja otimme suunnaksi uimahallin!

Jaana on tyttärensä kanssa käynyt ohjatussa vauvauinnissa, mutten nähnyt mitään huonoa siinä että meiltä ne ovat jääneet kokematta.

Minua jännitti että miten Tuukka reagoi kaikuvaan isoon tilaan ja tuleeko hänelle kylmä. No jätkänpätkä vaan nauratti mummoja ja ihmetteli kyllä uutta ympäristöä, muttei ollut hätäisen oloinen.

Nyt ekalla kerralla lähinnä tutustuttiin uimahalliin ympäristönä ja veteen elementtinä, sekä harjoittelimme sukellusrefleksiä kaatamalla hieman vettä pään päälle.

 Jaanan tytär oli niin suloinen sukellellessaan äitinsä käsien ohjaamana. Tuukka läiskytteli vettä ja tykkäsi kun häntä hyppyytti vedessä.

Olimme altaassa vajaan puoli tuntia, jonka jälkeen istuimme vielä hetken saunassa lämmittelemässä.

Tuukalla uni tulikin jo ennen kuin ehdimme pois pukuhuoneesta.

No mitä tarvitset kun menet vauvan kanssa uimaan?

-uimahousut (meillä on lahkeista ja housunkauluksesta kiristettävä malli kappahlista)
-pyyhe (suosittelen ottamaan isohkon kylpypyyhkeen vauvapyyhkeen sijaan)
-bumbo tai turvakaukalo ja kosteussuoja, ellei lapsesi istu itse
-omat uimavehkeet
-normaalit vauvakamppeet (vaipat,vaihtovaatteet ym)

Käymme aivan varmasti uimassa vielä uudestaan ja kesällä toivottavasti päästään luonnonvesiin polskimaan!

124. Värikylpy kotona

Heippa!

Olen tässä jonkin aikaa ihastellut vauvojen värikylpy kuvia ja miettinyt, josko sellaisen voisi järkätä kotona. No sehän on tosi helppoa!

Tarvitset vain:
-virkeän ja hyväntuulisen vauvan
-muovia ym suojaamaan lattioita/pöytää
-maalauspohjan/paksua pahvia
-soseita, marjoja ym.

Lisäksi suosittelen varaamaan siivousvälineet valmiiksi ja pesukoneen pesuvalmiuteen. Lempparibodyyn kuivunut mustikka jämähtää siihen aika kivasti. Tuoreeltaan putsattu taas lähti kokonaan!

No lauantai iltana päivällisen jälkeen teippasin jätesäkin pöytään, annoin Tuukalle mangososetta ja kohmeisia mustikoita ja pistin musiikkoa soimaan ja annoin pojan rauhassa tutkia elintarvikkeita ja "sotkea" rauhassa.

Poikahan innostui tosissaan ja saimmekin aikaiseksi hienon taulun!

Vanhempien lasten kanssa voi käyttää myös lapsiystävällisiä maaleja, mutta itse en halua Tuukan laittavan niitä suuhun vaikka myrkyttömiä ovatkin.

Kun taiteilu on ohi, anna taideteoksen kuivua rauhassa. Jos kiisseliä ym on taulussa paksuja klönttejä, kannattaa ne joko poistaa tai ohjata lasta työstämään sitä kohtaa enemmän.

Tällöin värit kuivuvat, eivätkä mätäne tauluun.

123. Äidin kauneudenhoito

Katsoin yksi ilta itseäni peilistä ja takaisin katsoi harmaa ja väsynyt äiti. Tukka on kähärä latvoista ja lässähtänyt ja harmaa tyvestä. Kasvoja koristi muutama itsepintainen finni, kamalat silmäpussit ja samea iho. Kulmakarvat rehottivat ja olivat värittömät.

En ennen äitiyttäkään meikannut joka päivä, mutta hiukset ja kulmat olivat kunnossa ja iho hyvässä kunnossa.

En näe mitään syytä edelleenkään meikata joka päivä, mutta haluaisin kuitenkin että iho on hyvinvoivan näköinen. Hiuksetkim voisivat olla paremman näköiset.

No miten minä yritän pitää ulkonäöstäni huolta?

-uni: nukun niin hyvin kuin pystyn, Tuukka on onneksi öisin suht hyvä nukkumaan.

-ruoka ja juoma: Koitan juoda paljon vettä ja syödä monipuolisesti ja säännöllisesti.

-ulkoilu: käyn lähestulkoon päivittäin lenkillä Tuukan ja Fränkin kanssa. Raittiin ulkoilman ja auringon lisäksi pääkoppakin tuulettuu.

-suihku: käyn päivittäin suihkussa, mutta hiukset pesen noin joka toinen päivä.

-kosteutus: Ihoa on pakko kosteuttaa, koska muuten se kutiaa. Paras kasvovoide on tämä:

Eli lidlin halpis! 

-kauneus: koitan värjätä hiuksia noin 1-2kk välein ja kulmat pidän värjättyinä ja siistittyinä. Meikkaan silloin kuin jaksan ja koitan harjata hiukset joka päivä.

Väsynyt äiti.

122. Ruokajuttuja

Tuukka on syönyt jotain muuta kuin rintamaitoa tai korviketta jo reilun 2kk. Olemme myös aloitelleet hissukseen sormiruokailua.

Mitä tässä ajassa olen huomannut?

-Tuukan maha ei kestä oikein perunaa tai banaania. Tai siis häntä alkaa kyseiset ruoat ummettaa tosi pahasti.
-Kasvissoseista parhaiten menee alas minun tekemät ja hedelmä-/marjasoseista kaupan. Kaupan liha+kasvissoseet ovat yököttäviä Tuukan mielestä.
-Sormiruokailussa lemppareita ovat bataatti, parsakaali, kesäkurpitsa ja maissinaksut!

Tänään tein Tuukalle ensimmäistä "oikeaa" ruokaa! Tein hänelle simppelin sormiruokakeittiön kasvispihvejä, joita maustoin pienellä määrällä valkosipulia ja persiljaa. Hieman Tuukka pihviä ihmetteli. Koitetaan huomenna uudestaan!

Ollaan edelleen sitä mieltä, että Tuukka pärjää ilman sokeria ensimmäiset vuodet ja totutetaan häntä muihin makuihin.



Jännä tuo kun Tuukalle ei oikein kaupan "suolaiset" soseet maistu. Se helpottaisi elämää välillä, mutta kyllä pieni rasia porkkanasosetta kulki helposti mummolaankin.

No mitäs makuja Tuukka on maistellut?
Luumu
Bataatti
Porkkana
Peruna
Parsakaali
Kesäkurpitsa
Tuore kurkku
Maissi
Herne
(Paprika mausteena)
(Sipuli mausteena)
Mansikka
Mustikka
Ruusunmarja
Vadelma
Banaani
Päärynä
Omena
Mango
Persikka
Sianliha
Broileri
Kananmuna
Naudanliha
Kaura
Riisi

Unohtuikohan tosta joku?

Semmoista tänne. Miten teillä on alkanut kiinteiden maistelu?

121. Kasvatusperiaatteet

Haluaisin kasvattaa Tuukan tietyllä tavalla. En nyt tarkoita mitenkään tietyn kaavan mukaan, mutta on asioita jotka ovat minulle hyvin tärkeitä. Tässä joitakin ajatuksia.

1. Suvaitsevaisuus
Haluaisin, että Tuukka tutustuu ihmisiin ihmisinä ja hyväksyy heidät sellaisina kuin he ovat. Minulle on ihan sama minkä värisiä ja näköisiä Tuukan kaverit on ja tykkääkö ne tytöistä, pojista vai molemmista. Kunhan ne on hyviä tyyppejä, niin se riittää mulle. Minulle on myös ihan se ja sama tuoko Tuukka joskus tyttö- vai poikaystävän kotiin. Tärkeintä on, että hän haluaa esitellä perheensä puolisolleen.
Minulle on myös sama leikkiikö Tuukka autoilla, barbeilla vai molemmilla. Tärkeintä, että leikkii. Eikä minua haittaa jos Tuukan lempiväri on pinkki. Se on ihan yhtä kiva väri, kuin sininen.

2. Kulttuuri
Haluan käydä Tuukan kanssa elokuvissa, teatterissa, kirjastossa... Aion lukea hänelle paljon ja toivon, että hän kiinnostuu lukemisesta itsekin.

3. Luonto
Haluan käydä Tuukan kanssa retkillä lähimetsässä, uida, ihmetellä eläimiä, kukkia, kaikkea!

4. Ruoka
Haluaisin että Tuukka oppii syömään erilaisia ruokia, eikä vain eineslihapullia ja perunamuussia. En myöskään halua, että Tuukkaa opetetaan sokerin makuun liian aikaisin. Hän pärjää ilman sokeria ihan hyvin ainakin pari-kolme ensimmäistä vuottaan. Tämä tietysti vaatii skarppaamista meidän vanhempien herkuttelussa....

5. Harrastukset
Haluan, että Tuukka voisi harrastaa mitä HÄN haluaa. Olkoon se sitten jääkiekkoa, ratsastusta, judoa tai balettia. Ei ole olemassa tyttöjen ja poikien harrastuksia.

6. Käytöstavat
Minusta ihmisten tulisi osata sanat Kiitos ja Anteeksi ja osata käyttää niitä oikein. Muutenkin haluan opettaa Tuukalle, että itseään vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa, ettei haistattelu/kiusaaminen ym ole oikein.

7. Läheisyys
Haluaisin, että Tuukka tietää isompanakin että äidin syliin voi aina tulla


Yleensäkin toivon, että hänestä kasvaa fiksu ihminen, joka kunnioittaa itseään ja muita, uskaltaa näyttää ja puhua tunteistaan, tekee mistä hän pitää ja on onnellinen.

120. Mitä meille kuuluu

Onpas jäänyt tuo kirjoitteleminen taas! Tuukka on jo reilun 5 kuukautta vanha, soseita maistellaan ja hän osaa kääntyä selältä vatsalleen.

Viime neuvolassa hän painoi jo reilu 8kg ja sai viimeiset rokotukset ennen vuoden ikää!
Kun Tuukka kasvaa, alkaa takaraivolla olla jo tulevaisuus ja se, miten minä haluaisin lapseni kasvattaa. Niistä kuitenkin seuraavassa postauksessa. Postaus tulossa myös Tuukan ruokailusta.

119. Erään tarinan loppu

Tämän postauksen aihe on arka ja kovin henkilökohtainen. Toivon, että kunnioitat päätöstäni vaikkei se sinun arvoihisi sopisikaan.

Raskausaikana en tutkinut asiaa oikeastaan yhtään, minulla oli ajatus, että tietenkin se onnistuu. Koulutuksen loppuseminaari sattui samaan aikaan kuin se valmennus, neuvolassakaan en tajunnut kysellä asiasta.

Nyt on siis kyse imetyksestä. En ajatellut koko imetystä oikein yhtään odotusaikana ja kun Tuukka sitten syntyi, en oikein tiennyt mitä tehdä. "Miksei tämä onnistui kuin elokuvissa?" Hoitaja tyrkkäsi rintani vauvan suuhun, muttei kertonut miltä heruminen tuntuu, miltä se tuntuu kun maito nousee ja mitä minun kuuluu tehdä?

Sen lisäksi, etten tiennyt mitä tehdä Tuukka puklaili paljon ja jouduimme ottamaan käyttöön sakeuttajan, eli syöttämään pullosta. Silti minä yritin imettää. Yritin vaikka rintani pursusi niin, että jouduin toisella kädellä tukemaan vauvaa ja toisella rintaa, en myöskään nähnyt vauvaa rinnan takaa ja sekin vaikeutti koko hommaa. Kävin jopa imetyspolilla ja sain sieltä kyllä hyviä vinkkejäkin, mutta silti itkimme Tuukan kanssa toisinaan molemmat imetystilanteissa. Selkäni oli todella kipeä ja sitten kipeytyivätkin hartiat ja heti seuraavana pää. Koetin myös pumpata maitoa, mutta lopulta lepo ja muut asiat tulivat sen edelle. Annoin yhä useammin ja useammin korviketta rintamaidon sijasta. Samalla kun koin olevani maailman paskin äiti, huomasin pikkuhiljaa olevani pirteämpi, iloisempi ja jaksoin seurustella lapseni kanssa ihan erilailla.

Sitten tuli päivä kun Tuukka ei suostunut enää rinnalle, tuli toinen samanlainen ja kolmas, sitten takana olikin jo viikko kun Tuukka ei ollut suostunut rinnalle. Silti koitin ja koitin imettää. Eräänä päivänä Tuukka sitten suostui imemään ja se hetki oli todella kaunis. Hän katsoi silmiini hellästi ja söi hetken. Sen jälkeen hän ei ole suostunut rinnalle. Aivan kuin tuo parin viikon takainen imetys olisi ollut hyvästien jättö imetykselle.

Oloni on surullinen ja epäonnistunut. Minulla ei ollut mitään odotuksia tyyliin "Imetän Tuukkaa 2-vuotiaaksi" tai "Täysimetän 4kk:n ikään saakka". Silti minusta tuntuu kuin menettäisin jotain äitiydestä. Rakkautta ja läheisyyttä Tuukka saa tosin muilla tavoin. Me sylittelemme ja halailemme paljon, päivä aloitetaan ja päätetään pusutteluihin.

Vaikka imetys olikin kohdallamme kovin kivikkoinen, mahtuu mukaan myös onnistumisia kuten Haaparannan matkalla tienposkessa imettäminen ja se hetki kun Tuukka ensi kerran tajusi, mitä hänen pitää tehdä.