93. Rentoutunut

Hupsis! Puoliväli vaan vilahti ohi, kun töissä oli aika kiireinen päivä. Illalla juhlistin asiaa kuitenkin ostamalla lempparijäätelöäni ja kuuntelemalla Pikkutyypin sydänäänet.
Tänä viikonloppuna olenkin saanut ilahtua jälleen yhdestä asiasta; Pikkutyyppi päätti ilahduttaa tulevaa äitiä aloittamalla karate-treenit masussa. Vai olisiko se sittenkin kickboxingia? :D

Ensi torstaina minulla on rakenneultra ja näillä näkymin Matti lähtee taas mukaan katsomaan Pikkutyyppiä. Perjantaina juteltiin paljon niitä näitä vauvaan liittyen ja eilen mietiskeltiin nimiä. Olen niin onnellinen ja kerroinkin, sen Matille. Kerroin, kuinka en ole tuntenut oloani masentuneeksi sitten talven, vaan olen onnellinen.

Vaikka kyllä minua edelleen pelottaa. Rakenneultrassakin voi löytyä jotain kamalaa. Toivotaan kuitenkin, ettei mitään semmoista ole tulossa. Jännää myös miettiä, että saadaan ehkä tietää kumpaa sukupuolta omaava Pikkutyyppi siellä kasvaa!
Meille on kummallekin se ja sama, kummat vehkeet omistava tyyppi sieltä tulee, kunhan hän olisi terve.

Laitoin tänään myös lipastoa valmiiksi tulevalle pienokaiselle ja otinkin muutamat kuvat.

92. Kuulumisia osa?

Hupsis!

Reilu pari viikkoa on mennyt taas ihan tuosta noin vain!

Sitä mennään kuulkaa jo raskausviikolla 19+0! Voitteko kuvitella?

Viikon päästä raskauden puoliväli on saavutettu ja 2 viikon päästä on jo rakenneultra!
Jännittää ihan hirveästi. Toivottavasti tuolla masussa on kasvettu hyvin ja kaikki ok. Niin ja olisihan se sukupuolikin kiva tietää :)

MInulla on vähän semmoinen tyttöolo, mutta sen näkee sitten :).

Viikonloppuna käytiin minun vanhemmilla ja sunnuntaina napattiin matkaan pinnasänky, yhdistelmärattaat ja turvakaukalo telakalla+ ensimmäinen Sophie- lelu ja paksumpi haalari.

Mites sitten tuleva äippä voi?

Toinen kolmannes on kyllä ollut minulle armollinen.
-Pahoinvointia ei ole (lukuunottamatta, jos jokin haisee pahalle niin sitten pääsee oksennus ja jos en ole syönyt/nukkunut kunnolla)
-RaDin kanssa eläminen on mennyt hyvin, sokereita mittailtu tavallisina ja herkkupäivinä ja arvot ovat olleet tosi hyvät
-Turvotusta ei ole.
-Pesänrakennusvietti nostelee päätään
-Rinnat ovat tosi kipeät ja nänneihin koskee helposti varsinkin kylmällä säällä.
-Näen kummallisia unia.
-Kohtu kasvaa vauhdilla ja välillä tekee tosi kipeää

Lisäksi alan tuntea tosissaan vauvan pikku poreilua ja jorailua, sydänäänet löytyvät ja kuuluvat hienosti.

Viikonloppuna ajattelin jo vähän järjestellä kotona, jotta pinnasänky pääsisi keittiön nurkasta omalle paikalleen.

91. Laukka-askeleet

Torstaina minä kaivoin sen kotidopplerin taas esille ja ajattelin testata, joko kuulisin muutakin kuin istukan viuhkimista tai napanuoran ulvontaa.

Vähän piti etsiä ja painaa doppleria vatsaläskeihin, meinasin jo luovuttaa kun...

pieni hento ääni, ihan kuin laukka-askeleet... VAUVAN SYDÄN!

Voi kuinka minä aloin itkeä onnesta ja samaan aikaan vauva lähtikin doppleria karkuun, enkä enää kuullut sykettä sinä iltana.

Eilen kokeilin uudestaan ja kyllä. Siellä se meidän pienen rakkaan sydän jumpsutti oikein urakalla. Kaikki hyvin.


Miten pienestä asiasta sitä voikaan ihminen olla iloinen monta päivää.

Ja missä vaiheessa sitä uskoo, että siellä ihan oikeasti on pieni ihmisen alku, jolla on kaikki hyvin. Voi pientä rakasta.

90. RaDi eli raskausdiabetes

Heippa!

Pitkään mietin, että kirjoitanko aiheesta. Mutta jos joku alkaa mäkättää, että "nii olisko kannattanu laihduttaa v***n läski?!" niin voin samantien pistää välit poikki. Ihan vaan tiedoksi mäkättäjille.

Minulla oli viime perjantaina sokerirasitustesti ja kärähdin paastoarvoista. Sairaanhoitaja arveli syynä olevan liian pitkä väli syömättä. raja-arvo on meillä Jyväskylässä 5.3 ja minulla se oli ollut 5.6...

Sokerilitkun juomisen jälkeen arvot olivat tosi hyvät, eli ainut missä kärähdin oli tuo paastoarvo. Sairaanhoitaja vai olikohan hän terveydenhoitaja; sanoikin että se on hyvä, siitä näkee että mun keho pystyy kuitenkin käsittelemään sitä sokeria eli ei ihan umpimetsässä olla kuitenkaan.

No, mun neuvolatäti oli yrittänyt soittaa mulle maanantaina kun yritin nukkua yövuoroa varten ja en tietenkään vastannut, joten hän laittoi tekstarin että mulle on varattu aika torstaille klo8 verensokeriseurannan ohjaukseen. Mulla alkoikin vapaat tänään, joten ei muuta kuin kello herättämään seiskalta ja neuvolaan.


Paino on mulla pudonnut nyt 2,5 kg mikä on tosi hyvä kun miettii mun ylipainoa. Aamupalan olin tietenkin ehtinyt syödä, kun en halunnut pyörtyä joten ei saatu paastoarvoa, mutta saatiin sopivasti tunti aamupalasta mitattua verensokeri. Aterioiden jälkeiset arvot on 7.8 ja minulla se oli nyt 6.0. Oikein hyvä siis.

Katsottiin ruokavalio lappuset läpi ja eipä niissä mitään ihmeellistä ollut. Ihan normaalia kotiruokaa saan syödä, kunhan annokset pysyy järkevinä.

Verensokeria mun pitää synnytykseen asti mittailla 4 kertaa päivässä/2 päivää viikossa. Eli ihan siedettävän verran! :)

Onneksi tästä raskausdiabeteksesta voi parantua eli ei heitetä lusikkaa vielä nurkkaan! Ja toivotaan, että ruokavalion kanssa kunnostautuminen riittää. Lääkitystä en haluaisi.

89. Tuleva äiti on vähän väsynyt

Huh heijakkaa!
Kun kello pärähtää 00:00 poksahtaa uusi raskausviikko käyntiin!
Sitä ollaan kuulkaas menossa jo rv 14+0! Siis 15. viikolla! WOU!

Hetkittäin minulla tulee hassuja pieniä oivalluksia. "Mä oon ihan oikeesti raskaana. Voinko mä oikeesti olla? Oon mä. Eihän tää oo mitään julmaa pilaa?"

Niin kauan me yritettiin saada lasta, ettei sitä vieläkään oikein tajua, että ihan oikeasti: Olen raskaana ja vauvalla on kaikki hyvin.

Olen silloin tällöin kuunnellut dopplerilla, joskos vauvan sydänäänet kuuluisivat. Vielä en ole niitä kuuluisia "laukkaääniä" saanut kuulumaan, mutta istukan viuhviuh-äänet ja napanuoran aavemainen tuuli-ääni on napattu vahvasti joka kerta!
En kuitenkaan jännitä. Viikkoja on kuitenkin vielä aika vähän.

Eilen koin tämän raskauden ensimmäiset liitoskivut. Kunhan muisti ottaa iisisti, niin olokin oli hyvä. Mitä nyt minua väsyttää ihan JATKUVASTI. Ensi listassa varmaan vähän helpottaa, kun loma häämöttää ja työvuorot on suurimmaksi osaksi iltaa.

Olen miettinyt, että pitäisikö minun tehdä blogistani taas julkinen. Mietitään.

Voi kunpa aika menisi nopeasti. Olen nähnyt vauvasta paljon unia ja haluaisin jo olevan syksy ja tavata meidän pienen rakkaan.

88. Niskaturvotus ultra

Heippa!

Minulla oli eilen ultra gravidalla ja kappas vaan! Siitä tuli kuin tulikin nt-ultra! Raskausviikkoja on tällä hetkellä 12+6 eli ensimmäinen kolmannes on ohi! Jes!

Niskaturvotus oli 0,8 ja verikokeiden tulokset selviävät myöhemmin. Kävin heti ultran jälkeen verikokeissa. Tyypillä oli kaikki hyvin! Aivot olivat kehittymässä kauniisti ja sydän sykki hienosti.Mattikin oli mukana tällä kertaa, ajatus lapsesta on ehkä hieman konkreettisempi hänelle nyt.

Rakenneultra onkin sitten 2.6. Mitenköhän jaksan odottaa sinne asti :D

87. Salakavala purjo ja muita kertomuksia

Raskausoireet. Olen tiennyt olevani raskaana kohta 2 kk ajan ja välillä, nyt jo, minulla menee hermo näihin mun oireisiin.

Hajuaistini on edelleen kuin tullikoiralla. Roskien vieminen aiheuttaa oksetuksen, samoin juopot, tyhjät maitopurkit, jääkaappi (vaikka se on siisti, eikä siellä pitäisi haista mitään!), letut ja pekoni, tupakka ja erityisesti tumpit/tuhkikset.... muttamyös väsymys ja alhainen verensokeri aiheuttavat pahoinvointia. Salakavalaa tästä tekee se, että esimerkiksi tänä yönä pesin lattioita hyvältä tuoksuvalla pesuaineella, mutta jokin siinä likaisessa rätissä alkoi oksettaa ja hetken aikaa piti kakoa ilmaa, ennenkuin uskalsin lähteä pois kodinhoitohuoneen lavuaarin yltä.

Eilen taas en edes tiedä mikä minua oksetti, mutta meinasin oksentaa keskelle olohuoneen lattiaa. Onneksi se tapahtui kuitenkin kotona, eikä töissä!

Eräs nuori kertoikin aika osuvan, vaikkei ehkä niin ihanan tekonimen vauvalle: Yrjösipuli.

Yövuorossa tuntuu tällä hetkellä olevan turhaa edes haaveilla lämpimästä ruoasta. Olenkin syönyt mandariineja, muroja ja juonut paljon vettä. Aika yksitoikkoista tuo minun syöminen, mutta jospa tämä olo jossain vaiheessa helpottaisi.

No yrjöämisen lisäksi mä olen tosi, tosi väsynyt ja ravaan pissalla jatkuvasti. En voi kuvitellakkaan juoksevani, koska rintani ovat niin kipeät ja arat.Nyt minulla on selkäkin ollut n viikon kipeänä, mutta se voi johtua liukkaista keleistäkin.

Tällä hetkellä koetan juoda paljon vettä ja kääntää oksetusajatusta muualle. Ei paljon kiinnostaisi juosta halailemaan vessanpönttöä.