90. RaDi eli raskausdiabetes

Heippa!

Pitkään mietin, että kirjoitanko aiheesta. Mutta jos joku alkaa mäkättää, että "nii olisko kannattanu laihduttaa v***n läski?!" niin voin samantien pistää välit poikki. Ihan vaan tiedoksi mäkättäjille.

Minulla oli viime perjantaina sokerirasitustesti ja kärähdin paastoarvoista. Sairaanhoitaja arveli syynä olevan liian pitkä väli syömättä. raja-arvo on meillä Jyväskylässä 5.3 ja minulla se oli ollut 5.6...

Sokerilitkun juomisen jälkeen arvot olivat tosi hyvät, eli ainut missä kärähdin oli tuo paastoarvo. Sairaanhoitaja vai olikohan hän terveydenhoitaja; sanoikin että se on hyvä, siitä näkee että mun keho pystyy kuitenkin käsittelemään sitä sokeria eli ei ihan umpimetsässä olla kuitenkaan.

No, mun neuvolatäti oli yrittänyt soittaa mulle maanantaina kun yritin nukkua yövuoroa varten ja en tietenkään vastannut, joten hän laittoi tekstarin että mulle on varattu aika torstaille klo8 verensokeriseurannan ohjaukseen. Mulla alkoikin vapaat tänään, joten ei muuta kuin kello herättämään seiskalta ja neuvolaan.


Paino on mulla pudonnut nyt 2,5 kg mikä on tosi hyvä kun miettii mun ylipainoa. Aamupalan olin tietenkin ehtinyt syödä, kun en halunnut pyörtyä joten ei saatu paastoarvoa, mutta saatiin sopivasti tunti aamupalasta mitattua verensokeri. Aterioiden jälkeiset arvot on 7.8 ja minulla se oli nyt 6.0. Oikein hyvä siis.

Katsottiin ruokavalio lappuset läpi ja eipä niissä mitään ihmeellistä ollut. Ihan normaalia kotiruokaa saan syödä, kunhan annokset pysyy järkevinä.

Verensokeria mun pitää synnytykseen asti mittailla 4 kertaa päivässä/2 päivää viikossa. Eli ihan siedettävän verran! :)

Onneksi tästä raskausdiabeteksesta voi parantua eli ei heitetä lusikkaa vielä nurkkaan! Ja toivotaan, että ruokavalion kanssa kunnostautuminen riittää. Lääkitystä en haluaisi.

86. Kuulumisia

Heippa pitkästä aikaa!

Olen ollut niin väsynyt, etten ole yksinkertaisesti jaksanut päivittää blogia!
Kun kävin ensimmäisessä ultrassa, oli raskausviikkojen arvio 7+2.

Minulla oli uusi käynti neuvolan ultraan viime maanantaina, 21.3.
Jännitin taas ihan tolkuttomasti, mutta jo kolmannen kerran.... jännitys muuttui ärsytykseksi kun neuvolantäti oli myöhässä... Onkohan se koskaan ajoissa missään?

Kaikenlisäksi lääkärin huoneessa oli joku muu sillä hetkellä, eikä päästy huoneeseen heti. Kun sinne pääsimme, ei tämä täti osannut pistää ultraa päälle. Siis oikeasti! Millaisen neuvolatyypin mä oon oikein saanu??? :D

No, kunhan laite saatiin toimintaan, päätin että tällä kertaa katson heti ruutua. Sikiö löytyi heti, sykekin nähtiin nopeasti (neuvolan uä on S-U-R-K-E-A!) ja voi kuinka meidän pieni näytti jo vauvalta katkaravun sijaan ja mahoton vipeltäjä siellä oli!

Harmittaa, kun ei ollut varmuutta niistä viikoista ja enhän minä ole siellä verikokeissa käynyt (sikiöseulontaa ajatellen), kun luulin että viikkoja on niin vähän.... No, toivotaan että ehdin sinne vielä ennen seuraavaa ultraa. Joka onkin jo 4.4!

Sitten meillä onkin aika Gravidaan, eli nähdään kunnon laitteilla mitä kohtuun kuuluu.

Alan pikkuhiljaa rentoutua, enkä ehkä pelkää niin paljoa.

Kyllä tämä tästä.

82. Ensimmäinen ultra ja huoli

Kukkuu? Onko siellä ketään?

7.3 klo14:15

Istun neuvolan aulassa. Sydän hakkaa ja en pysty istumaan paikoillani. Jännittää hyvällä ja huonola tavalla.

Onko siellä mitään? Jos on, niin sykkiikö sydän? Entä jos se ei syki?

Jännitys vaihtui ärtymykseen lähes kokonaan kun neuvolan tätini oli taas 15minuuttia myöhässä. Toivottavasti tästä ei tule tapa. No ei mitään, huoneeseen, laske housuja, käy selinmakuulle tuohon.

Nyt sydän hakkaa taas. Katsonko ruutua vai pois päin?

"Noniin ja katsotaas. Aika pieneltä tuo kohtu näyttää, mutta kyllä siellä jotain on.... ja tuossa taitaakin näkyä syke!"

Katson ruutua ja liian täynnä olevan virtsarakon ja (suolistosta johtuvan?) varjon takana näkyy musta aukko, jossa läpättää jokin. Kuin pieni perhonen!

Meinaan ruveta itkemään. Mutta hymyilen hiljaa vähän, liikaa en uskalla hymyillä. Ihan kuin se pelottaisi vauvaa.

"Ei tämä nyt ihan viikkoja vastaa.. Onko mahdollista, että viikkoja on vähemmän?"

Mittaillaan pienen pientä pötkylää. 7+2 oli arvio.

"Kuule, varataan kahden viikon päähän uusi aika niin katsotaan onko siellä tapahtunut muutosta."

Koko toimenpide on ohi vartissa ja minua pelottaa.

Näinkö minä oikeasti sykkeen? Entä jos jokin on vialla?

Luultavasti elän kamalassa jännitystilassa seuraavat 1,5 viikkoa. Toivotaan, että kaikki on hyvin ja meille tulisi vihdoin oma, maailman ihanin vauva!

ps. Ei ollut kohdussa ainakaan tällä näkemällä kaksosia, vaikka olikin ihan kaksosolo! :D

80. Ensimmäinen neuvolakäynti

Heippa täältä yövuorosta!

Niin ne viikon vapaat vaan hupeni ja piti palata töihin. Tänään, keskiviikkona minulla oli ensimmäinen neuvola. Kun aikaa varasin, oli meillä puhetta että ultrataan samalla, silläkin uhalla ettei sykettä vielä näy. No ei ultrattu :(

Neuvolassa juteltiin ne samat vanhat; näin pitää syödä, näitä et saa syödä, katottiin verenpaineet, hemoglobiini ja paino. Mulla oli liuta kysymyksiä sille neuvolantädille, mutta se oli jotenkin tosi tympeä eikä tuntunut jaksavan kuunnella minua. Jäi siis vähän paha maku suuhun...

No onneksi sain kitistyä ultran 7.3, jotta sitten nähdään onko siellä oikeasti jotain ja oikeassa paikassa!