93. Rentoutunut

Hupsis! Puoliväli vaan vilahti ohi, kun töissä oli aika kiireinen päivä. Illalla juhlistin asiaa kuitenkin ostamalla lempparijäätelöäni ja kuuntelemalla Pikkutyypin sydänäänet.
Tänä viikonloppuna olenkin saanut ilahtua jälleen yhdestä asiasta; Pikkutyyppi päätti ilahduttaa tulevaa äitiä aloittamalla karate-treenit masussa. Vai olisiko se sittenkin kickboxingia? :D

Ensi torstaina minulla on rakenneultra ja näillä näkymin Matti lähtee taas mukaan katsomaan Pikkutyyppiä. Perjantaina juteltiin paljon niitä näitä vauvaan liittyen ja eilen mietiskeltiin nimiä. Olen niin onnellinen ja kerroinkin, sen Matille. Kerroin, kuinka en ole tuntenut oloani masentuneeksi sitten talven, vaan olen onnellinen.

Vaikka kyllä minua edelleen pelottaa. Rakenneultrassakin voi löytyä jotain kamalaa. Toivotaan kuitenkin, ettei mitään semmoista ole tulossa. Jännää myös miettiä, että saadaan ehkä tietää kumpaa sukupuolta omaava Pikkutyyppi siellä kasvaa!
Meille on kummallekin se ja sama, kummat vehkeet omistava tyyppi sieltä tulee, kunhan hän olisi terve.

Laitoin tänään myös lipastoa valmiiksi tulevalle pienokaiselle ja otinkin muutamat kuvat.

71. Kaipuu

Se on taas se aika vuodesta. Kyseinen kamala vuosipäivä meni töitä tehdessä, mutta yövuorossa tuli muutama kyynel silti tirautettua.

Keskenmenosta on nyt 3 vuotta ja jokunen päivä päälle.

Kaikki vauvoihin liittyvä itkettää ja kaipuu on kova vaikken tiedäkkään millaista on tulla äidiksi. Silti sisällä on pieni kipinä, jonka haluaisin palavan kunnolla. Minä en mitään muuta halua niin paljon, kuin olla äiti!

Yritys on kova, tai no niin kova mitä tässä töiden lomassa pystyy olemaan.. Toivotaan, että pian tärppää. Takaraivossa jyskyttää myös lapsettomuustutkimuksiin meno, mutta jostain syystä... Jos siihen lähdetään, tulee jotenkin niin loputon olo. Että ei meistä varmasti koskaan tule vanhempia... Vaikka voisivathan testit näyttää, että kaikki ok, senkun touhuatte enemmän! :D

Juuri tänään pohdiskelin kaverille ääneen, että eipäs me olla tapeltu Matin kanssa pitkään aikaan kunnolla! :D Kai sillä elinympäristöllä ihan oikeasti on vaikutusta parisuhteen hyvinvointiin...  Naurahdin ihan ääneen kun tajusin mitä sanoin. Mukavaa oloa tänne siis.

Tätä kirjoittaessa, alavatsaa nipistelee hellästi.. Toivotaan parasta! :) Voihan se kyllä olla pelkkää menkkojen kiukutteluakin! :D

ps. Olen huomannut Matissa samankaltaista kaipuuta. Yhtäkkiä se mies on alkanut hymyilemään vauvamainoksille ja kaduilla näkyville lapsille. Voi hyvä luoja, anna meillekin pian oma vauva!

69. Yhteisymmärrys

Olimme viime viikonloppuna juhlimassa isäni viiskymppisiä Haukivuorella ja ilta oli oikein hauska. Jossain vaiheessa mieheni Matti heitti "pommin" syliini. "Mä oon miettinyt, että nyt olisi hyvä aika saada lapsia ja mä haluaisin kovasti olla isi." Menin hetkeksi ihan hiljaiseksi. Kyllähän Matti on "halunnut" lapsia, mutta nyt hän ilmaisi, että hän haluaa olla isä. Ihan oikeasti.

Vauvakuume on siis tähän asti ollut minun osaltani todella paha, Matti on lähinnä myötäillyt asiaa. Nyt olemme siis samalla kartalla asiassa ja kumpikin toivoo lapsia kovasti.

Toivotaan, että pian tärppää kun nyt ihan oikeasti alamme yrittämään ja kumpikin toivoo asiaa yhtä paljon! :)

Samalla pitäisi kummankin aloittaa elämäntapamuutos. Tuskin saan Mattia lopettamaan tupakointia tai kaljan juontia, mutta pikkuhiljaa muutan Matinkin ruokavalion paremmaksi, terveellisemmäksi.

Olen onnellinen. Ihanaa, että kummatkin halutaan lapsia ihan tosissaan!

65. Sokerihäät

Meille tuli 13.7.2015 8 vuotta siitä kun alettiin seurustella. Tänään meillä onkin sitten kuudes hääpäivä! <3

Sokerihäitämme olemme viettäneet heräämällä huonosti nukutun yön jälkeen Hankasalmella, jonne veimme eilen talostamme irroitettuja vanhoja tukipuita ja lattialautoja ja jäimme Matin vanhempien luokse saunomaan ja tapaamaan Matin serkkua ja muita sukulaisia. Lähdimme kotia kohti puolen päivän maissa ja Matti lähti talolle jatkamaan remppaa ja mä tulin kotiin pesemään pyykkiä. Sitä kun oli ihan salakavalasti kertynyt tässä lähiaikoina...

Ruoaksi teimme sittenkin tänään possua ja perunaa. Vaikka äidilleni sanoinkin, että teemme nautaa ja salaattia! :D Niitä teemme sitten huomenna!

Leivoin myös kakkua, tai oikeastaan koristelin ja täytin valmiin pohjan. Toivotaan, että se on siitäkin huolimatta hyvää!

Huomenna taidamme lähteä taas raksalle, jossa purkaminen jatkuu, niin olohuoneen tukipuiden kuin minun skootterin. Variaattorin hihna on ilmeisesti löystynyt, niin täytyy koitaa se uusia.

Nyt otan palan kakkua ja rentoudun kultani kanssa leffaa katsellen!