Heippa!
Pitkään mietin, että kirjoitanko aiheesta. Mutta jos joku alkaa mäkättää, että "nii olisko kannattanu laihduttaa v***n läski?!" niin voin samantien pistää välit poikki. Ihan vaan tiedoksi mäkättäjille.
Minulla oli viime perjantaina sokerirasitustesti ja kärähdin paastoarvoista. Sairaanhoitaja arveli syynä olevan liian pitkä väli syömättä. raja-arvo on meillä Jyväskylässä 5.3 ja minulla se oli ollut 5.6...
Sokerilitkun juomisen jälkeen arvot olivat tosi hyvät, eli ainut missä kärähdin oli tuo paastoarvo. Sairaanhoitaja vai olikohan hän terveydenhoitaja; sanoikin että se on hyvä, siitä näkee että mun keho pystyy kuitenkin käsittelemään sitä sokeria eli ei ihan umpimetsässä olla kuitenkaan.
No, mun neuvolatäti oli yrittänyt soittaa mulle maanantaina kun yritin nukkua yövuoroa varten ja en tietenkään vastannut, joten hän laittoi tekstarin että mulle on varattu aika torstaille klo8 verensokeriseurannan ohjaukseen. Mulla alkoikin vapaat tänään, joten ei muuta kuin kello herättämään seiskalta ja neuvolaan.
Paino on mulla pudonnut nyt 2,5 kg mikä on tosi hyvä kun miettii mun ylipainoa. Aamupalan olin tietenkin ehtinyt syödä, kun en halunnut pyörtyä joten ei saatu paastoarvoa, mutta saatiin sopivasti tunti aamupalasta mitattua verensokeri. Aterioiden jälkeiset arvot on 7.8 ja minulla se oli nyt 6.0. Oikein hyvä siis.
Katsottiin ruokavalio lappuset läpi ja eipä niissä mitään ihmeellistä ollut. Ihan normaalia kotiruokaa saan syödä, kunhan annokset pysyy järkevinä.
Verensokeria mun pitää synnytykseen asti mittailla 4 kertaa päivässä/2 päivää viikossa. Eli ihan siedettävän verran! :)
Onneksi tästä raskausdiabeteksesta voi parantua eli ei heitetä lusikkaa vielä nurkkaan! Ja toivotaan, että ruokavalion kanssa kunnostautuminen riittää. Lääkitystä en haluaisi.
torstai 21. huhtikuuta 2016
tiistai 12. huhtikuuta 2016
89. Tuleva äiti on vähän väsynyt
Huh heijakkaa!
Kun kello pärähtää 00:00 poksahtaa uusi raskausviikko käyntiin!
Sitä ollaan kuulkaas menossa jo rv 14+0! Siis 15. viikolla! WOU!
Hetkittäin minulla tulee hassuja pieniä oivalluksia. "Mä oon ihan oikeesti raskaana. Voinko mä oikeesti olla? Oon mä. Eihän tää oo mitään julmaa pilaa?"
Niin kauan me yritettiin saada lasta, ettei sitä vieläkään oikein tajua, että ihan oikeasti: Olen raskaana ja vauvalla on kaikki hyvin.
Olen silloin tällöin kuunnellut dopplerilla, joskos vauvan sydänäänet kuuluisivat. Vielä en ole niitä kuuluisia "laukkaääniä" saanut kuulumaan, mutta istukan viuhviuh-äänet ja napanuoran aavemainen tuuli-ääni on napattu vahvasti joka kerta!
En kuitenkaan jännitä. Viikkoja on kuitenkin vielä aika vähän.
Eilen koin tämän raskauden ensimmäiset liitoskivut. Kunhan muisti ottaa iisisti, niin olokin oli hyvä. Mitä nyt minua väsyttää ihan JATKUVASTI. Ensi listassa varmaan vähän helpottaa, kun loma häämöttää ja työvuorot on suurimmaksi osaksi iltaa.
Olen miettinyt, että pitäisikö minun tehdä blogistani taas julkinen. Mietitään.
Voi kunpa aika menisi nopeasti. Olen nähnyt vauvasta paljon unia ja haluaisin jo olevan syksy ja tavata meidän pienen rakkaan.
Kun kello pärähtää 00:00 poksahtaa uusi raskausviikko käyntiin!
Sitä ollaan kuulkaas menossa jo rv 14+0! Siis 15. viikolla! WOU!
Hetkittäin minulla tulee hassuja pieniä oivalluksia. "Mä oon ihan oikeesti raskaana. Voinko mä oikeesti olla? Oon mä. Eihän tää oo mitään julmaa pilaa?"
Niin kauan me yritettiin saada lasta, ettei sitä vieläkään oikein tajua, että ihan oikeasti: Olen raskaana ja vauvalla on kaikki hyvin.
Olen silloin tällöin kuunnellut dopplerilla, joskos vauvan sydänäänet kuuluisivat. Vielä en ole niitä kuuluisia "laukkaääniä" saanut kuulumaan, mutta istukan viuhviuh-äänet ja napanuoran aavemainen tuuli-ääni on napattu vahvasti joka kerta!
En kuitenkaan jännitä. Viikkoja on kuitenkin vielä aika vähän.
Eilen koin tämän raskauden ensimmäiset liitoskivut. Kunhan muisti ottaa iisisti, niin olokin oli hyvä. Mitä nyt minua väsyttää ihan JATKUVASTI. Ensi listassa varmaan vähän helpottaa, kun loma häämöttää ja työvuorot on suurimmaksi osaksi iltaa.
Olen miettinyt, että pitäisikö minun tehdä blogistani taas julkinen. Mietitään.
Voi kunpa aika menisi nopeasti. Olen nähnyt vauvasta paljon unia ja haluaisin jo olevan syksy ja tavata meidän pienen rakkaan.
tiistai 5. huhtikuuta 2016
88. Niskaturvotus ultra
Minulla oli eilen ultra gravidalla ja kappas vaan! Siitä tuli kuin tulikin nt-ultra! Raskausviikkoja on tällä hetkellä 12+6 eli ensimmäinen kolmannes on ohi! Jes!
Niskaturvotus oli 0,8 ja verikokeiden tulokset selviävät myöhemmin. Kävin heti ultran jälkeen verikokeissa. Tyypillä oli kaikki hyvin! Aivot olivat kehittymässä kauniisti ja sydän sykki hienosti.Mattikin oli mukana tällä kertaa, ajatus lapsesta on ehkä hieman konkreettisempi hänelle nyt.
Rakenneultra onkin sitten 2.6. Mitenköhän jaksan odottaa sinne asti :D
perjantai 25. maaliskuuta 2016
87. Salakavala purjo ja muita kertomuksia
Raskausoireet. Olen tiennyt olevani raskaana kohta 2 kk ajan ja välillä, nyt jo, minulla menee hermo näihin mun oireisiin.
Hajuaistini on edelleen kuin tullikoiralla. Roskien vieminen aiheuttaa oksetuksen, samoin juopot, tyhjät maitopurkit, jääkaappi (vaikka se on siisti, eikä siellä pitäisi haista mitään!), letut ja pekoni, tupakka ja erityisesti tumpit/tuhkikset.... muttamyös väsymys ja alhainen verensokeri aiheuttavat pahoinvointia. Salakavalaa tästä tekee se, että esimerkiksi tänä yönä pesin lattioita hyvältä tuoksuvalla pesuaineella, mutta jokin siinä likaisessa rätissä alkoi oksettaa ja hetken aikaa piti kakoa ilmaa, ennenkuin uskalsin lähteä pois kodinhoitohuoneen lavuaarin yltä.
Eilen taas en edes tiedä mikä minua oksetti, mutta meinasin oksentaa keskelle olohuoneen lattiaa. Onneksi se tapahtui kuitenkin kotona, eikä töissä!
Eräs nuori kertoikin aika osuvan, vaikkei ehkä niin ihanan tekonimen vauvalle: Yrjösipuli.
Yövuorossa tuntuu tällä hetkellä olevan turhaa edes haaveilla lämpimästä ruoasta. Olenkin syönyt mandariineja, muroja ja juonut paljon vettä. Aika yksitoikkoista tuo minun syöminen, mutta jospa tämä olo jossain vaiheessa helpottaisi.
No yrjöämisen lisäksi mä olen tosi, tosi väsynyt ja ravaan pissalla jatkuvasti. En voi kuvitellakkaan juoksevani, koska rintani ovat niin kipeät ja arat.Nyt minulla on selkäkin ollut n viikon kipeänä, mutta se voi johtua liukkaista keleistäkin.
Tällä hetkellä koetan juoda paljon vettä ja kääntää oksetusajatusta muualle. Ei paljon kiinnostaisi juosta halailemaan vessanpönttöä.
Hajuaistini on edelleen kuin tullikoiralla. Roskien vieminen aiheuttaa oksetuksen, samoin juopot, tyhjät maitopurkit, jääkaappi (vaikka se on siisti, eikä siellä pitäisi haista mitään!), letut ja pekoni, tupakka ja erityisesti tumpit/tuhkikset.... muttamyös väsymys ja alhainen verensokeri aiheuttavat pahoinvointia. Salakavalaa tästä tekee se, että esimerkiksi tänä yönä pesin lattioita hyvältä tuoksuvalla pesuaineella, mutta jokin siinä likaisessa rätissä alkoi oksettaa ja hetken aikaa piti kakoa ilmaa, ennenkuin uskalsin lähteä pois kodinhoitohuoneen lavuaarin yltä.
Eilen taas en edes tiedä mikä minua oksetti, mutta meinasin oksentaa keskelle olohuoneen lattiaa. Onneksi se tapahtui kuitenkin kotona, eikä töissä!
Eräs nuori kertoikin aika osuvan, vaikkei ehkä niin ihanan tekonimen vauvalle: Yrjösipuli.
Yövuorossa tuntuu tällä hetkellä olevan turhaa edes haaveilla lämpimästä ruoasta. Olenkin syönyt mandariineja, muroja ja juonut paljon vettä. Aika yksitoikkoista tuo minun syöminen, mutta jospa tämä olo jossain vaiheessa helpottaisi.
No yrjöämisen lisäksi mä olen tosi, tosi väsynyt ja ravaan pissalla jatkuvasti. En voi kuvitellakkaan juoksevani, koska rintani ovat niin kipeät ja arat.Nyt minulla on selkäkin ollut n viikon kipeänä, mutta se voi johtua liukkaista keleistäkin.
Tällä hetkellä koetan juoda paljon vettä ja kääntää oksetusajatusta muualle. Ei paljon kiinnostaisi juosta halailemaan vessanpönttöä.
86. Kuulumisia
Heippa pitkästä aikaa!
Olen ollut niin väsynyt, etten ole yksinkertaisesti jaksanut päivittää blogia!
Kun kävin ensimmäisessä ultrassa, oli raskausviikkojen arvio 7+2.
Minulla oli uusi käynti neuvolan ultraan viime maanantaina, 21.3.
Jännitin taas ihan tolkuttomasti, mutta jo kolmannen kerran.... jännitys muuttui ärsytykseksi kun neuvolantäti oli myöhässä... Onkohan se koskaan ajoissa missään?
Kaikenlisäksi lääkärin huoneessa oli joku muu sillä hetkellä, eikä päästy huoneeseen heti. Kun sinne pääsimme, ei tämä täti osannut pistää ultraa päälle. Siis oikeasti! Millaisen neuvolatyypin mä oon oikein saanu??? :D
No, kunhan laite saatiin toimintaan, päätin että tällä kertaa katson heti ruutua. Sikiö löytyi heti, sykekin nähtiin nopeasti (neuvolan uä on S-U-R-K-E-A!) ja voi kuinka meidän pieni näytti jo vauvalta katkaravun sijaan ja mahoton vipeltäjä siellä oli!
Harmittaa, kun ei ollut varmuutta niistä viikoista ja enhän minä ole siellä verikokeissa käynyt (sikiöseulontaa ajatellen), kun luulin että viikkoja on niin vähän.... No, toivotaan että ehdin sinne vielä ennen seuraavaa ultraa. Joka onkin jo 4.4!
Sitten meillä onkin aika Gravidaan, eli nähdään kunnon laitteilla mitä kohtuun kuuluu.
Alan pikkuhiljaa rentoutua, enkä ehkä pelkää niin paljoa.
Kyllä tämä tästä.
Olen ollut niin väsynyt, etten ole yksinkertaisesti jaksanut päivittää blogia!
Kun kävin ensimmäisessä ultrassa, oli raskausviikkojen arvio 7+2.
Minulla oli uusi käynti neuvolan ultraan viime maanantaina, 21.3.
Jännitin taas ihan tolkuttomasti, mutta jo kolmannen kerran.... jännitys muuttui ärsytykseksi kun neuvolantäti oli myöhässä... Onkohan se koskaan ajoissa missään?
Kaikenlisäksi lääkärin huoneessa oli joku muu sillä hetkellä, eikä päästy huoneeseen heti. Kun sinne pääsimme, ei tämä täti osannut pistää ultraa päälle. Siis oikeasti! Millaisen neuvolatyypin mä oon oikein saanu??? :D
No, kunhan laite saatiin toimintaan, päätin että tällä kertaa katson heti ruutua. Sikiö löytyi heti, sykekin nähtiin nopeasti (neuvolan uä on S-U-R-K-E-A!) ja voi kuinka meidän pieni näytti jo vauvalta katkaravun sijaan ja mahoton vipeltäjä siellä oli!
Harmittaa, kun ei ollut varmuutta niistä viikoista ja enhän minä ole siellä verikokeissa käynyt (sikiöseulontaa ajatellen), kun luulin että viikkoja on niin vähän.... No, toivotaan että ehdin sinne vielä ennen seuraavaa ultraa. Joka onkin jo 4.4!
Sitten meillä onkin aika Gravidaan, eli nähdään kunnon laitteilla mitä kohtuun kuuluu.
Alan pikkuhiljaa rentoutua, enkä ehkä pelkää niin paljoa.
Kyllä tämä tästä.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
85. Stressi ja raskaus
Meillä on työpaikalla meneillään sisäinen koulutus ja edellisenä koulupäivänä kouluttaja kertoi mielenkiintoisen jutun.
"Äidin stressi vaikuttaa äidin ja vauvan suhteeseen jo raskausaikana."
Joku varmaan ajattelee, että huh huh mitä hölynpölyä, mutta tutkitaas aihetta.
Stressitilanteissa kortisolin tuotanto lisääntyy. Stressi voi aiheuttaa fyysisesti monia oireita, kuten: sydämentykytystä, verenpaineen nousua, ummetusta, pahoinvointia, ripulia, ihottumaa, aknea, migreeniä, ongelmia hedelmällisyydessä, painon nousua.... Miten se voi sitten vaikuttaa sikiöön?
Löysin hyvän jutun, joka jokaisen tulevan äidin olisi hyvä lukea.
http://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2015/raskaus/
Jos olet kuitenkin laiska, etkä jaksa lukea juttua, niin tässä todella tärkeä ja huolestuttava juttu:
"Stressihormoneilla on havaittu olevan yhteys ennenaikaisen syntymän vaaraan. Vauva altistuu sikiöaikana äidin stressihormoneille, jotka pääsevät sikiöön istukan kautta, ja tämä tilanne lisää ennenaikaisen syntymän vaaraa. Kyse ei ole siis äidin stressin kokemisesta, vaan nimenomaan sikiön altistumisesta stressihormoneille." -Katri Räikkönen akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto
Äidin hormonit siis siirtyvät sikiöön ja sitä kannattaa oikeasti jokaisen miettiä.
Tiesittekö myös, että äidin ja lapsen välinen kiintymissuhde kehittyy jo raskausaikana?
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo98783
Tuo juttu om pitkä, mutta todella mielenkiintoinen. Kunpa minun stressini olisi vain minun hallittavissa, mutta valitettavasti niin ei aina ole. Jatkossa tulen kuitenkin suojaamaan tulevaa lastani stressiltä paremmin ja blokkaan ihmiset, jotka stressiä aiheuttavat. Eikö töissäkään tarvitse stressata jos nyt ei jaksanut tänä yönä pestä lattioita, sen voi tehdä ensi yönäkin.
Mutta muistakaa, stressi on vaarallista myös sikiölle. Kohdelkaa siis äitejä silkkihansikkain. Kasvaahan hänen sisällään upea ihmisen alku.
Meildän pitää tehdä koulussa lopputyö ja tuli vaan mieleen, että pitäisikö minun tehdä se kiintymissuhteen kehittymisestä raskaudessa ja syntymän jälkeen? Mitä olette mieltä?
"Äidin stressi vaikuttaa äidin ja vauvan suhteeseen jo raskausaikana."
Joku varmaan ajattelee, että huh huh mitä hölynpölyä, mutta tutkitaas aihetta.
Stressitilanteissa kortisolin tuotanto lisääntyy. Stressi voi aiheuttaa fyysisesti monia oireita, kuten: sydämentykytystä, verenpaineen nousua, ummetusta, pahoinvointia, ripulia, ihottumaa, aknea, migreeniä, ongelmia hedelmällisyydessä, painon nousua.... Miten se voi sitten vaikuttaa sikiöön?
Löysin hyvän jutun, joka jokaisen tulevan äidin olisi hyvä lukea.
http://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2015/raskaus/
Jos olet kuitenkin laiska, etkä jaksa lukea juttua, niin tässä todella tärkeä ja huolestuttava juttu:
"Stressihormoneilla on havaittu olevan yhteys ennenaikaisen syntymän vaaraan. Vauva altistuu sikiöaikana äidin stressihormoneille, jotka pääsevät sikiöön istukan kautta, ja tämä tilanne lisää ennenaikaisen syntymän vaaraa. Kyse ei ole siis äidin stressin kokemisesta, vaan nimenomaan sikiön altistumisesta stressihormoneille." -Katri Räikkönen akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto
Äidin hormonit siis siirtyvät sikiöön ja sitä kannattaa oikeasti jokaisen miettiä.
Tiesittekö myös, että äidin ja lapsen välinen kiintymissuhde kehittyy jo raskausaikana?
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo98783
Tuo juttu om pitkä, mutta todella mielenkiintoinen. Kunpa minun stressini olisi vain minun hallittavissa, mutta valitettavasti niin ei aina ole. Jatkossa tulen kuitenkin suojaamaan tulevaa lastani stressiltä paremmin ja blokkaan ihmiset, jotka stressiä aiheuttavat. Eikö töissäkään tarvitse stressata jos nyt ei jaksanut tänä yönä pestä lattioita, sen voi tehdä ensi yönäkin.
Mutta muistakaa, stressi on vaarallista myös sikiölle. Kohdelkaa siis äitejä silkkihansikkain. Kasvaahan hänen sisällään upea ihmisen alku.
Meildän pitää tehdä koulussa lopputyö ja tuli vaan mieleen, että pitäisikö minun tehdä se kiintymissuhteen kehittymisestä raskaudessa ja syntymän jälkeen? Mitä olette mieltä?
lauantai 12. maaliskuuta 2016
84. Väsymys
Nukuin eilen yövuorojen välissä 4 tuntia. N-E-L-J-Ä tuntia.... Takana 11h 15min yövuoro ja edessä oli vähintään samanmittainen yövuoro.
No, mitä väsymys aiheuttaa?
Pahimmillaan ja pitkällä aikavälillä se voi johtaa jopa kuolemaan. Lyhyemmällä aikavälillä sitten.. stressitaso nousee, keskittymiskyky ja reaktiokyky huononevat, ihmisestä tulee ärtyisä.. Sitten kun lisätään tähän yhtälöön se pieni kaveri siellä kohdussa.
Katastrofin ainekset ovat kasassa. Olen ottanut tämän yövuoron todella iisisti, mutta siltikin silmissä on mustennut useaan otteeseen, sydän on tykyttäny oudon kivuliaasti, minulla on paljon huonompi olo kuin yleensä ja olen samaan aikaan todella ärtyisä ja itkuinen. En jaksa keksittyä mihinkään ja jos vaikka pyyhe ei osu samantien pyyhekoukkuun, hermostun ja tekisi mieli heittää tavarat seinään.
Valitettavasti minulla on vain kaksi vapaapäivää ja tästä viikonlopusta on tulossa todella pitkä, koska meillä tehdään kylpyhuoneen lattiaa uusiksi. Toivon todella, että saan nukuttua. On varmaan vaan pakko vetäytyä iltaisin paljon aikaisemmin nukkumaan. Toivottavasti porukka ymmärtää.
No, mitä väsymys aiheuttaa?
Pahimmillaan ja pitkällä aikavälillä se voi johtaa jopa kuolemaan. Lyhyemmällä aikavälillä sitten.. stressitaso nousee, keskittymiskyky ja reaktiokyky huononevat, ihmisestä tulee ärtyisä.. Sitten kun lisätään tähän yhtälöön se pieni kaveri siellä kohdussa.
Katastrofin ainekset ovat kasassa. Olen ottanut tämän yövuoron todella iisisti, mutta siltikin silmissä on mustennut useaan otteeseen, sydän on tykyttäny oudon kivuliaasti, minulla on paljon huonompi olo kuin yleensä ja olen samaan aikaan todella ärtyisä ja itkuinen. En jaksa keksittyä mihinkään ja jos vaikka pyyhe ei osu samantien pyyhekoukkuun, hermostun ja tekisi mieli heittää tavarat seinään.
Valitettavasti minulla on vain kaksi vapaapäivää ja tästä viikonlopusta on tulossa todella pitkä, koska meillä tehdään kylpyhuoneen lattiaa uusiksi. Toivon todella, että saan nukuttua. On varmaan vaan pakko vetäytyä iltaisin paljon aikaisemmin nukkumaan. Toivottavasti porukka ymmärtää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)