85. Stressi ja raskaus

Meillä on työpaikalla meneillään sisäinen koulutus ja edellisenä koulupäivänä kouluttaja kertoi mielenkiintoisen jutun.
"Äidin stressi vaikuttaa äidin ja vauvan suhteeseen jo raskausaikana."

Joku varmaan ajattelee, että huh huh mitä hölynpölyä, mutta tutkitaas aihetta.

Stressitilanteissa kortisolin tuotanto lisääntyy.  Stressi voi aiheuttaa fyysisesti monia oireita, kuten: sydämentykytystä, verenpaineen nousua, ummetusta, pahoinvointia, ripulia, ihottumaa, aknea, migreeniä, ongelmia hedelmällisyydessä, painon nousua.... Miten se voi sitten vaikuttaa sikiöön?

Löysin hyvän jutun, joka jokaisen tulevan äidin olisi hyvä lukea.

http://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2015/raskaus/

Jos olet kuitenkin laiska, etkä jaksa lukea juttua, niin tässä todella tärkeä ja huolestuttava juttu:

"Stressihormoneilla on havaittu olevan yhteys ennenaikaisen syntymän vaaraan. Vauva altistuu sikiöaikana äidin stressihormoneille, jotka pääsevät sikiöön istukan kautta, ja tämä tilanne lisää ennenaikaisen syntymän vaaraa. Kyse ei ole siis äidin stressin kokemisesta, vaan nimenomaan sikiön altistumisesta stressihormoneille." -Katri Räikkönen akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto

Äidin hormonit siis siirtyvät sikiöön ja sitä kannattaa oikeasti jokaisen miettiä.

Tiesittekö myös, että äidin ja lapsen välinen kiintymissuhde kehittyy jo raskausaikana?

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo98783

Tuo juttu om pitkä, mutta todella mielenkiintoinen. Kunpa minun stressini olisi vain minun hallittavissa, mutta valitettavasti niin ei aina ole. Jatkossa tulen kuitenkin suojaamaan tulevaa lastani stressiltä paremmin ja blokkaan ihmiset, jotka stressiä aiheuttavat. Eikö töissäkään tarvitse stressata jos nyt ei jaksanut tänä yönä pestä lattioita, sen voi tehdä ensi yönäkin.


Mutta muistakaa, stressi on vaarallista myös sikiölle. Kohdelkaa siis äitejä silkkihansikkain. Kasvaahan hänen sisällään upea ihmisen alku.

Meildän pitää tehdä koulussa lopputyö ja tuli vaan mieleen, että pitäisikö minun tehdä se kiintymissuhteen kehittymisestä raskaudessa ja syntymän jälkeen? Mitä olette mieltä?

84. Väsymys

Nukuin eilen yövuorojen välissä 4 tuntia. N-E-L-J-Ä tuntia.... Takana 11h 15min yövuoro ja edessä oli vähintään samanmittainen yövuoro.

No, mitä väsymys aiheuttaa?
Pahimmillaan ja pitkällä aikavälillä se voi johtaa jopa kuolemaan. Lyhyemmällä aikavälillä sitten.. stressitaso nousee, keskittymiskyky ja reaktiokyky huononevat, ihmisestä tulee ärtyisä.. Sitten kun lisätään tähän yhtälöön se pieni kaveri siellä kohdussa.

Katastrofin ainekset ovat kasassa. Olen ottanut tämän yövuoron todella iisisti, mutta siltikin silmissä on mustennut useaan otteeseen, sydän on tykyttäny oudon kivuliaasti, minulla on paljon huonompi olo kuin yleensä ja olen samaan aikaan todella ärtyisä ja itkuinen. En jaksa keksittyä mihinkään ja jos vaikka pyyhe ei osu samantien pyyhekoukkuun, hermostun ja tekisi mieli heittää tavarat seinään.

Valitettavasti minulla on vain kaksi vapaapäivää ja tästä viikonlopusta on tulossa todella pitkä, koska meillä tehdään kylpyhuoneen lattiaa uusiksi. Toivon todella, että saan nukuttua. On varmaan vaan pakko vetäytyä iltaisin paljon aikaisemmin nukkumaan. Toivottavasti porukka ymmärtää.

79. Mitäs sitten?

Olin perjantaina työpaikan naistenillassa, jotka olivat samalla yllätys Babyshowerit työkaverilleni ja rupesin miettimään, että miten hitossa minä sovitan ensin raskauden ja työn ja sitten joskus äitiysloman jälkeen työn ja vauvan? Pystynkö työskentelemään päivisin niin paljon, että tunnit tulevat täyteen? Kuinka paljon huonompi palkka minulla on? Ihan kamalaa ja pitikö tästäkin nyt stressi kehitellä?

Perjantaina oli tosi mukavaa, mutta voi hyvänen aika kun istuskeltiin koko ilta ja minun jalat turposivat ja niihin oikein koski kun myöhään illalla pääsin kotiin :(

Viime yönä tuli sitten yöllinen pahoinvointi, kun kävin vessassa. Huh. Yritä siinä nieleskellä ja miettiä muita asioita, kun oksennut yrittäää hiipiä kurkkuun klo3.

72. Yöllä yksin

Olen juuri toisessa ja samalla toiseksi viimeisessä yövuorossa.
Olen ollut kovin alakuloinen viimeiset pari päivää. Yhtäkkiä saatan alkaa itkemään ja hyperventiloimaan, aivan kuten kauan sitten paniikkikohtauksen saadessani. Tuntuu kuin sydän räjähtäisi lyöntien takia irti rinnasta, mutta samalla tuntuu kuin se ei sykkisi ollenkaan.

Tuntuu typerältä kirjoittaa tätä. Varsinkin kun syykin on niin lapsellinen. Syy, jota en edes halua kirjoittaa tänne koska minua hävettää, että tunnen niin. Minun pitäisi olla aikuinen. Onnellinen itseni ja muiden takia.

Siitäkin huolimatta sydän alkaa taas tykyttää, kyynelet kipuavat silmiin ja laskeutuvat pieninä pisaroina alas poskia. Koitan nyyhkyttää hiljaa, jotteivat nuoret heräisi. Hengitän nopeasti ja voin pahoin..Ahdistaa.. Ja hetken päästä voin taas ihan hyvin.

Ihan paskaa, sanon minä! 

Onneksi on enää muutama tunti tätä yövuoroa jäljellä, sitten 1 yövuoro, nukkumapäivä, 12-16 koulupäivä ja sitten olen 3 päivää vapailla.

Toivottavasti olo tasaantu aamuun mennessä. Puoli 8 töihin on tulossa työkaveri, joka havainnoi ihmisten tunteita tosi helposti. Toisaalta hänen seurassaan olisi helppo itkeä, mutta en voi kertoa syytä hänelle.

Jaksaa, jaksaa.

70. Ulkoasumuutoksia ja kuulumisia

Heippa!

Viimeisestä postauksesta on melkein kuukausi.. Tuntuu ettei blogia tee edes mieli päivittää, kun ei sitä vauvaa ala kuulua.

No päivitin ainakin blogin ulkoasun. Mitäs ootte mieltä?

Vauvaa ei tosiaan kuulu, mutta tulee sitten kun tulee. Sillä välin laitellaan kotia ja käydään töissä. Työkaverini möläytti lauantaina jutun, joka jäi vähän mietityttämään.. Mulla oli jostain syystä tosi huono olo.. kaikki hajut ällötti ja kerroin siitä sitten työkaverille ja hän vastasi sanomalla "Voi eiii, yökköjä on niin vaikee löytää. Heidi pidä ne jalat ristissä!" Naureskelin sille jutulle siinä tilanteessa, mutta jäin miettimään noita sanoja kuitenkin... Tietenkään työkaverini ei tiedä, kuinka kovasti vauvaa haluaisimme..

No täytyy unohtaa koko juttu. Varmasti meidän puolesta ollaan tosi onnellisia jos joskus lapsia saamme.

Elämä omakotitalossa rullaa kivasti. Vielä(kin) on tehtävää, mutta kyllä sitä muistaa päivittäin miettiä kuinka onnekkaita me ollaankaan. Mm tänään kun olimme koiran kanssa lenkillä ja läheisestä kerrostalosta kuului kovaäänistä riitelyä. Onneksi ei tarvitse sellaista enää sietää. Tai naapuria joka bilettää ja musat jytkää. Rakastan ätä elämää.

Toivottavasti pian siihen saataisiin uusi jäsen.

68. Kutsumusammatti

Heippa!

En oo pitkään aikaan kirjoitellu. 

Nyt alkaa sekin varmaan luonnistua kun työhuone alkaa valmistua! :)

Mutta kirjoitetaas kerrankin jostain muusta eli mun työstä. 

En voi kirjoittaa missä olen työssä tai mun asiakkaista mitään, mutta kerron sen verran,
että olen koulutukseltani lähihoitaja (erikoistumisena mielenterveys- ja päihdetyö) ja työskentelen yöhoitajana yksityisessä lastensuojelunyksikössä.

Oon ollu tässä työssäni nyt reilun vuoden ja musta tulikin elokuussa vakkari! :)

Oon tykänny mun työstä ja useimmiten tää on kivaa. Paitsi ei aina.... 

Esimerkiksi eilen ja tänään on ollu aika paskaa ja mietiskelin, että onko tää sen arvoista... 

Viimeisen vuorokauden aikana mua on haukuttu huoraksi ja läskiksi, mun nenän edestä on paiskottu ovi kiinni useamman kerran kuin pari kertaa, mua on tönitty ja heitelty tavaroilla, mua päin on potkittu ja mulle on nälvitty. 

Viime yönä en ehtinyt ollenkaan syömään tämän takia. 

Siis en syönyt yli puoleen vuorokauteen mitään, 

vaikka töitä tein kuitenkin koko työvuoron ajan. 

Mua vitutti mennä kotiin, kun tiesin että yön tapahtumat tulee uniin, 

mua vitutti herätä ja mua vitutti ihan suunnattomasti kun kello läheni puolta yhdeksää ja

tiesin että kohta pitää lähteä yöksi töihin. 

Mua vitutti tulla töihin ja mua vitutti nähdä ne nuoret. 

Joko kerroin että mua vitutti?

Sit mä menin hakemaan kansiosta mun villasukan alkuja

 ja mun käteen tarttui erään nuoren tekemä kortti. 

Ja mua alkoi hymyilyttää.

Harmittaa, että monesti on niin että yksi (tai muutama, tässä tapauksessa) 

mätä omena saa koko puun näyttämään mädältä. 

Pitäisi vain muistaa katsoa niitä hyviä omenoita ( :D) ja muistaa, 

että eihän se koko puu ookkaan mätä. 

Mm tämän kortin piirtänyt nuori kysyi ihan tosissaan, 

mitä haluan syntymäpäivälahjaksi! Siis minä! :D

Eli on noita mussukoitakin onneksi, 

noiden välillä läpimätien ja matoisten omppujen seassa. 

Ehkä huomenna on jo huomattavasti parempi päivä.

Kuvitus tässä postauksessa on snapchat tililtäni.