83. Kastejuhla vai nimiäiset?

Tässä on tullut jo näin lyhyessä ajassa pohdittua kaikenlaista.

Me emme mieheni kanssa ole kuuluneet kirkkoon enää vuosiin. Minä erosin sen kohutun "homoillan" jälkeen, jonka kaikki varmaan tietävät. En halua kuulua kirkkoon, jossa ihminen ei voi rakastaa ihmistä, jos kumpikin on samaa sukupuolta. Muutenkin olen useamman vuoden miettinyt, uskonko edes jumalaan.Matti taisi erota, kun ei vaan koe sitä itselleen tarpeelliseksi.

Minä en siis ainakaan ole eronnut kirkosta vain sen takia, ettei minun tarvitsisi maksaa kirkollisveroa, vaan koska en koe kyseistä instituuttia itselleni tärkeäksi ja koska minusta rakkaus ei katso sukupuolta.

Mielestäni jokainen saa uskoa siihen mihin haluaa, kunhan uskontoaan ei tyrkytä muille.

Olenkin pohtinut tulevaa ja sitä liitämmekö meidän lapsen/lapset kirkkoon. Minä olen sitä mieltä, että emme liitä. Myös Matti on sitä mieltä, ettemme liitä lastamme kirkkoon.

Haluamme antaa lapsellemme mahdollisuuden valita itse mihin hän haluaa uskoa. Onko se sitten Jumala, Buddha vai vaikka maahiset? Se on hänen päätöksensä.

En kritisoi ketään, kuka haluaa liittää lapsensa kirkkoon. Meidän elämäämme kirkko ja jumala eivät vain kuulu millään tavalla.

Niinpä tässä on tullut pohdittua (melko ajoissa :D haha), että mitäs sitten kun lapselle ei järjestetäkään ristiäisiä?

Työkaverini kertoi heidän toisen lapsen ihanista nimiäisistä ja tajusin, että voi vitsi! Lapsella voi olla myös kummit ja omat juhlat nimensaannin kunniaksi!

Minulta löytyy kaksi kummipoikaa. Heidän syntymien aikoihin kuuluin vielä kirkkoon ja siellähän puhutaan, että kummin tehtävä on antaa uskonnollista ohjausta... No en ole kyseistä tehtävää suorittanut silloin enkä suorita jatkossakaan. Silti olen näiden kahden nuoren herran kummi.

No mitäs kun uskonto ei ole pääosassa? Silloin lapselle voi valita kenet vain kummiksi. Kirkko ei tule tässä vastaan. Itse voisinkin käyttää termiä "haltijakummi". Minulla itselläni on maailman parhaimmat kummitädit ja toivon, että meidän lapsi saa yhtä mahtavat kummit. Sellaiset, jotka ohjaavat elämässä. Tietenkin voi olla, että joku kirkkoon kuuluva kummiehdokas ei suostu kummiksi ilman kirkollisia menoja, mutta sitten pitää löytää toinen kummi.

No mitä juhliin taas tulee. Ilman jumalaa ja kirkkoa/pappia, voimme silti lähettää kutsut. Pitää puheita, paljastaa nimet, pyytää lapselle kummit, syödä kakkua ja juoda kahvia, jutella vieraiden kanssa... Ihan niinkuin ristiäisissäkin, mutta ilman uskontoa ja kastemekkoa. Kaupat ovat niin täynnä ihania vauvojen juhlavaatteita, että eiköhän sieltä löydy jotain tosi juhlavaa päälle pantavaa!

 Luultavasti päätöksemme saattaa loukata joitain ihmisiä, mutta elämässä on aina sellainen mahdollisuus ja me vanhempina päätämme, mikä on parasta lapsellemme.

82. Ensimmäinen ultra ja huoli

Kukkuu? Onko siellä ketään?

7.3 klo14:15

Istun neuvolan aulassa. Sydän hakkaa ja en pysty istumaan paikoillani. Jännittää hyvällä ja huonola tavalla.

Onko siellä mitään? Jos on, niin sykkiikö sydän? Entä jos se ei syki?

Jännitys vaihtui ärtymykseen lähes kokonaan kun neuvolan tätini oli taas 15minuuttia myöhässä. Toivottavasti tästä ei tule tapa. No ei mitään, huoneeseen, laske housuja, käy selinmakuulle tuohon.

Nyt sydän hakkaa taas. Katsonko ruutua vai pois päin?

"Noniin ja katsotaas. Aika pieneltä tuo kohtu näyttää, mutta kyllä siellä jotain on.... ja tuossa taitaakin näkyä syke!"

Katson ruutua ja liian täynnä olevan virtsarakon ja (suolistosta johtuvan?) varjon takana näkyy musta aukko, jossa läpättää jokin. Kuin pieni perhonen!

Meinaan ruveta itkemään. Mutta hymyilen hiljaa vähän, liikaa en uskalla hymyillä. Ihan kuin se pelottaisi vauvaa.

"Ei tämä nyt ihan viikkoja vastaa.. Onko mahdollista, että viikkoja on vähemmän?"

Mittaillaan pienen pientä pötkylää. 7+2 oli arvio.

"Kuule, varataan kahden viikon päähän uusi aika niin katsotaan onko siellä tapahtunut muutosta."

Koko toimenpide on ohi vartissa ja minua pelottaa.

Näinkö minä oikeasti sykkeen? Entä jos jokin on vialla?

Luultavasti elän kamalassa jännitystilassa seuraavat 1,5 viikkoa. Toivotaan, että kaikki on hyvin ja meille tulisi vihdoin oma, maailman ihanin vauva!

ps. Ei ollut kohdussa ainakaan tällä näkemällä kaksosia, vaikka olikin ihan kaksosolo! :D

81. Kuulumisia rv 7

Kursiivilla oleva teksti ovn vau.fi sivulta. Muu teksti on minun kommenttia. En ole vielä täysin varma millä raskausviikolla mennään, mutta tänään, lauantaina pitöisi olla rv6+6 menossa.ALKIO
Seitsemännen viikon alussa alkio on neljän viikon ikäinen. C-kirjaimen muotoisen alkion yhdessä päässä on pää ja toisessa häntä. Tässä vaiheessa alkio muistuttaa itse asiassa paljon enemmän katkarapua kuin ihmistä! Alkion pituutta on mahdotonta mitata samaan tapaan kuin syntyneen lapsen, sillä alkio on kippuralla eikä sillä vielä ole jalkoja. Alkion mitta otetaankin yleisesti päästä peppuun (CRL=crown-rump length).
Pienet ympyräiset muodot alkavat kehittyä pään molemmille puolille – silmät! Myös korvat alkavat muodostua. Solut, joista kehittyvät maksa, keuhkot, mahalaukku ja haima, etsiytyvät niille kuuluville paikoilleen. Maksa alkaa kehittyä ensin, mutta muut elimet seuraavat pian perässä. Viikon lopulla ilmestyvät pienet käsivarsien ja jalkojen alut. Jonkin aikaa käsivarret kasvavat jalkoja nopeammin.           
Seitsemännellä viikolla sydän, joka tähän mennessä on pumpannut nestettä, täyttyy verellä. Verisolut syntyvät ruskuaispussin seinämässä ja laskimosuonet kehittyvät nopeasti riittävän ravinteiden saannin turvaamiseksi kehittymässä oleville sisäelimille. Myös valtimosuonet kehittyvät tällä viikolla ja sydämessä on jo oikea ja vasen kammio. Sydän lyö 100–120 kertaa minuutissa. Kuona-aineet kulkevat veren mukana napanuoraa myöten alkiosta pois ja arvokkaat ravinteet samaa reittiä äidistä alkioon. Näin jatkuu aina siihen saakka, kunnes lapsi syntyy. 

Minulla on hauska sovellus, jonka mukaan vauva olisi nyt mustikan kokoinen! Todellisuudessa joudun vielä pari viikkoa odottamaan, jotta saan tietää mitkä raskausviikot minulla on menossa ja minkäkokoinen tämä pieni ihminen olisi.

  
NAINEN
Hormoneja hormoneja
Hormoneja on helppo syyttää naisen muuttuvasta käyttäytymisestä raskauden aikana, mutta muitakin syitä varmasti on, onhan naisen elämä suurten muutosten edessä. Ihan jokaista tunnekuohua ei siis kannata laittaa hormonimyrskyn piikkiin. 
Joidenkin tutkijoiden mielestä raskaushormonit vaikuttavat niihin osiin aivoja, jotka säätelevät mielialaa ja aiheuttavat siten ailahteluja. Mielialan vaihtelut ovat tavallisia 7. - 10. viikoilla ja uudelleen raskausajan lopulla. Mielialan ailahtelut ovat hyvin yksilöllisiä, ja mieli voi ailahdella hyvin nopeasti tunteesta toiseen.
Kaikki tunteet voimistuvat. Kumppanisi lisäksi voit itsekin yllättyä ryhtyessäsi riehumaan pikkuasian tähden tai purskahtaessasi itkuun liikuttavan TV-mainoksen nähdessäsi. Älä huoli: on aivan luonnollista ylireagoida. Pian opit tuntemaan koko tunneasteikkosi laajuuden ja siitä tulee olemaan hyötyä äidiksi valmistautumisessa! Puhu jonkun kanssa tunteistasi – myös vaikeista.
Hormoneilla on joka tapauksessa elintärkeä tehtävä raskauden aikana. Ne kertovat naisen elimistölle, että hedelmöittyminen on tapahtunut ja että vaikka naisen sisällä kasvaa jotain ”ulkopuolista”, siitä ei tarvitse – eikä pidä - hankkiutua eroon.

Kyllä, täällä mennään tunteiden vuoristorataa! Hermostun todella helposti, mutta ainakin toistaiseksi olen pystynyt hillitsemään itseni ja hetken miettimään, ennenkuin paukautan jotain todella rumaa. Olen myös todella malttamaton. Jos jokin asia ei selviä heti, alan hermostua ja stresstasot nousee...

Muita oireita tällä viikolla ovat olleet:
-Pahoinvointi (pelkkä ajatus ruoasta ällöttää suurimman osan ajasta, lähestulkoon kaikki ruoka haisee pahalle ja kauhistuttaa ajatus, että pitäisi itse kokata jotain. Onneksi vauva kyllä ottaa sen mitä tarvitsee minusta, vaikka paskaahan se on, että tulevalla äidillä on sitten kamala olo)
-Kipeät rinnat (vaatteet sattuvat, kosketus sattuu, lämpötilanmuutokset sattuu... Koita siinä sitten olla.)
-Verenvuoto (Erityisesti pienenkin rasituksen jälkeen, eli jos joudun esimerkiksi juoksemaan bussiin! Tai jos pitää ponnistaa esim vessassa. Housuun/siteeseen ei ole mitään tullut mutta pyyhkiessä paperiin tulee tuoretta verta ja joskus pieniä hyytymiä. Minkäänlaisia kipuja ei le havaittavissa, joten ei stressata tästä liikaa, vaikka sydän pysähtyy hetkeksi joka kerta kun punaista näen)
-Kadonnut selkäkipu (Tätäkö se tarvitsi? Vauvan mahaan? Kummallista, mutta en ole kokenut lainkaan selkäkipuja positiivisen testin jälkeen!)
-Finnejä ja rasvaiset hiukset (Tyttövauva tulossa? Naama kukkii ja joka päivä johonkin ilmestyy uusi näppy. Hiukset rasvoittuvat jo yhden päivän aikana..)

Jäiköhän tästä nyt jotain oireita pois? VÄSYMYS! Väsymys ja nukkumisen vaikeus (päivisin). Minulla oli viime viikko "lomaa" ja silloin nukuin kyllä hyvin...

Kertoako vai ei?
Kolme ensimmäistä kuukautta on raskauden herkintä aikaa, ja tavallista onkin, että moni kertoo raskaudestaan vasta, kun 12 viikkoa odotusta on onnellisesti takana. Mahdollista keskenmenoa ei ehkä haluta joutua selittelemään. Toisille taas iloisten, ja myös surullisten, uutisten jakaminen läheisten kanssa on tärkeää. Ratkaisun raskauden julkistamisajankohdasta jokainen tekee itse.

Minä kerroin usealle henkilölle heti samana päivänä kun tein testin ja se näytti positiivista. Yhteiset ilot, jaetut surut. Ikinä ei tiedä mitä huomenna tapahtuu, iloitaan siis tästä hetkestä.


Tämmöistä tänne. Jännää nähdä reilun parin viikon päästä, pitävätkö raskausviikot paikkaansa! :)

80. Ensimmäinen neuvolakäynti

Heippa täältä yövuorosta!

Niin ne viikon vapaat vaan hupeni ja piti palata töihin. Tänään, keskiviikkona minulla oli ensimmäinen neuvola. Kun aikaa varasin, oli meillä puhetta että ultrataan samalla, silläkin uhalla ettei sykettä vielä näy. No ei ultrattu :(

Neuvolassa juteltiin ne samat vanhat; näin pitää syödä, näitä et saa syödä, katottiin verenpaineet, hemoglobiini ja paino. Mulla oli liuta kysymyksiä sille neuvolantädille, mutta se oli jotenkin tosi tympeä eikä tuntunut jaksavan kuunnella minua. Jäi siis vähän paha maku suuhun...

No onneksi sain kitistyä ultran 7.3, jotta sitten nähdään onko siellä oikeasti jotain ja oikeassa paikassa!

79. Mitäs sitten?

Olin perjantaina työpaikan naistenillassa, jotka olivat samalla yllätys Babyshowerit työkaverilleni ja rupesin miettimään, että miten hitossa minä sovitan ensin raskauden ja työn ja sitten joskus äitiysloman jälkeen työn ja vauvan? Pystynkö työskentelemään päivisin niin paljon, että tunnit tulevat täyteen? Kuinka paljon huonompi palkka minulla on? Ihan kamalaa ja pitikö tästäkin nyt stressi kehitellä?

Perjantaina oli tosi mukavaa, mutta voi hyvänen aika kun istuskeltiin koko ilta ja minun jalat turposivat ja niihin oikein koski kun myöhään illalla pääsin kotiin :(

Viime yönä tuli sitten yöllinen pahoinvointi, kun kävin vessassa. Huh. Yritä siinä nieleskellä ja miettiä muita asioita, kun oksennut yrittäää hiipiä kurkkuun klo3.

78. Hattaraa

Kyllä tässä on nyt viikko kuljettu jossain hattarassa tai pilven päällä. Ajatukset ovat aikalailla kohdussa. :D

Olen onnellinen; vihdoin unelmamme on toteutumassa.

Olen kauhuissani; meneekö kaikki hyvin? Osaanko minä kasvattaa fiksun ihmisen?

Olen ajatuksissani; mietin minkänäköinen lapsemme on, kumpaa sukupuolta hän on...

Oireita minulla ei vielä ole ihan kamalasti, siksikin tämä tuntuu melko epätodelliselta vielä. Vähän väliä kyllä pissattaa ja kovasti ummettaa, välillä myös oksettaa ja menkkamaisia kipuja on silloin tällöin havaittavissa. Mutta silti olo on tosi epätodellinen. Olenko minä ihan oikeasti raskaana? No ainakin kokonaiset 4 raskaustestiä sen todistivat. Kyllä olen. Eka neuvola on viikon päästä ja siellä ultrataan pienokainen. Toivottavasti viikkoja on sen verran, että sydämensyke näkyy ja kaikki on hyvin.

OLen muuten nähnyt jo kahtena yönä raskausunia! :D

Ensimmäisessä me kaikki kolme siskoa olimme raskaana, tosin meillä kaikilla oli isot, isot raskausmahat yhtä aikaa :D

Toisessa unessa entiset luokkalaiseni (joilla ei ollut lapsia, parisuhdetta, töitä) katkerana heittelivät minua ja muita perheellisiä ym. tikoilla. Jep...

rv 5+3

77. Raskausoireita? Raskausoireita!

Kuukautiseni olivat vain pari päivää myöhässä ja jotenkin minulla oli olo... "Olenkohan raskaana?"
Töissä yökkökaveri asian jo arvasi ennen minun 100% tietämystä: olen raskaana!!!

Huomenna soitan jo neuvolaan, koska haluan varhaisultraan sen vuoden 2012 keskenmenon takia. Ei tätä oikein osaa vielä uskoa todeksi.... :)