Tässä on tullut jo näin lyhyessä ajassa pohdittua kaikenlaista.
Me emme mieheni kanssa ole kuuluneet kirkkoon enää vuosiin. Minä erosin sen kohutun "homoillan" jälkeen, jonka kaikki varmaan tietävät. En halua kuulua kirkkoon, jossa ihminen ei voi rakastaa ihmistä, jos kumpikin on samaa sukupuolta. Muutenkin olen useamman vuoden miettinyt, uskonko edes jumalaan.Matti taisi erota, kun ei vaan koe sitä itselleen tarpeelliseksi.
Minä en siis ainakaan ole eronnut kirkosta vain sen takia, ettei minun tarvitsisi maksaa kirkollisveroa, vaan koska en koe kyseistä instituuttia itselleni tärkeäksi ja koska minusta rakkaus ei katso sukupuolta.
Mielestäni jokainen saa uskoa siihen mihin haluaa, kunhan uskontoaan ei tyrkytä muille.
Olenkin pohtinut tulevaa ja sitä liitämmekö meidän lapsen/lapset kirkkoon. Minä olen sitä mieltä, että emme liitä. Myös Matti on sitä mieltä, ettemme liitä lastamme kirkkoon.
Haluamme antaa lapsellemme mahdollisuuden valita itse mihin hän haluaa uskoa. Onko se sitten Jumala, Buddha vai vaikka maahiset? Se on hänen päätöksensä.
En kritisoi ketään, kuka haluaa liittää lapsensa kirkkoon. Meidän elämäämme kirkko ja jumala eivät vain kuulu millään tavalla.
Niinpä tässä on tullut pohdittua (melko ajoissa :D haha), että mitäs sitten kun lapselle ei järjestetäkään ristiäisiä?
Työkaverini kertoi heidän toisen lapsen ihanista nimiäisistä ja tajusin, että voi vitsi! Lapsella voi olla myös kummit ja omat juhlat nimensaannin kunniaksi!
Minulta löytyy kaksi kummipoikaa. Heidän syntymien aikoihin kuuluin vielä kirkkoon ja siellähän puhutaan, että kummin tehtävä on antaa uskonnollista ohjausta... No en ole kyseistä tehtävää suorittanut silloin enkä suorita jatkossakaan. Silti olen näiden kahden nuoren herran kummi.
No mitäs kun uskonto ei ole pääosassa? Silloin lapselle voi valita kenet vain kummiksi. Kirkko ei tule tässä vastaan. Itse voisinkin käyttää termiä "haltijakummi". Minulla itselläni on maailman parhaimmat kummitädit ja toivon, että meidän lapsi saa yhtä mahtavat kummit. Sellaiset, jotka ohjaavat elämässä. Tietenkin voi olla, että joku kirkkoon kuuluva kummiehdokas ei suostu kummiksi ilman kirkollisia menoja, mutta sitten pitää löytää toinen kummi.
No mitä juhliin taas tulee. Ilman jumalaa ja kirkkoa/pappia, voimme silti lähettää kutsut. Pitää puheita, paljastaa nimet, pyytää lapselle kummit, syödä kakkua ja juoda kahvia, jutella vieraiden kanssa... Ihan niinkuin ristiäisissäkin, mutta ilman uskontoa ja kastemekkoa. Kaupat ovat niin täynnä ihania vauvojen juhlavaatteita, että eiköhän sieltä löydy jotain tosi juhlavaa päälle pantavaa!
Luultavasti päätöksemme saattaa loukata joitain ihmisiä, mutta elämässä on aina sellainen mahdollisuus ja me vanhempina päätämme, mikä on parasta lapsellemme.
