74. Muutos

Jossain vaiheessa, viime vuoden puolella ajattelin: "Tähän on tultava muutos! Minun elämäni on muututtava!"

Lähinnä elämästäni piti muuttua ruokavalio. Ja niin joulun tienoilla pyysin siskoltani apua ja päätin; tammikuun 1. päivä 2016 alan voimaan paremmin.

Nyt "dieettiä" on takana melkein 3 viikkoa. En tiedä onko paino laskenut tai olenko pienentynyt. Herkkipäiviäkin olen muutaman pitänyt. SEn mitä olen huomannut,o n se, että jaksan paremmin, eikä minua okseta kun aamulla pääsen töistä. Johtuu varmaan siitä, että syön säännöllisesti.

Eka dieetti-ateria oli aika köyhännäköinen. Tämän jälkeen olen ruvennut lisäämään tulista texas pete-kastiketta ruokaani.

Munakasta yövuorossa

Aina ei aamupuuron syöminen kiinnosta.

Syy miksi haluan tiputtaa painoa ei ole, se että kokisin oloni lihavaksi, eikä minulla ole ollut terveydellisiä (ylipainosta johtuvia) ongelmia, vaan koska haluan saada lapsen.

Mattikin on lisännyt kasviksien syömistä, vaikka hänen ateriansa ovat aika paljon luokkaa: keitetyt porkkanat ja kalapuikot.

73. Raskaushaaveiden apulaiset

No kylläpäs nyt olisi asiaa!

Vuosien saatossa olen lukenut vaikka sun mitä raskauden apuvälineistä. Ajattelin kirjoittaa mitä tällä hetkellä on mukana auttamassa.

OVULAATIOTESTIT
Rupesin vuoden alussa miettimään, että olisi varmaan hyvä kartoittaa ovuloinko normaalisti vai en ja milloin se yleensäkään tapahtuu. Ovulaatiotesti tiestysti auttaa myös kartoittamaan oikean ajan yhdynnälle. Olen nyt viikon ajan tikuttanut, ja vaikka kuukautiskalenterin mukaan tänään olisi pitänyt olla ovis, ei testi näyttänyt positiivista. Hyvä testailla siis, vaikka rahaahan niihin palaa...
 Jos kierto ei ole niin tarkka, on ovista hyvä metsästää ovistesteillä. Eivätkä kaikki muutenkaan ovuloi puolessa välissä kiertoa, vaan sehän voi tulla milloin vaan!

KUUKAUTISKALENTERI-SOVELLUS

Tää on ollu mulla muutenkin ahkerassa käytössä jo jonkin aikaa. Siihen voin helposti merkata nappia painamalla milloin kuukautiset alkoivat ja loppuivat, mitä oireita minulla on ollut ym. Se myös automaattisesti laskee milloin ovulaation tulisi olla. Tähän voi hyvin myös merkata ne ovistestien tulokset, vitamiini/lääkkeet ym.

Näitä on varmasti kymmeniä erilaisia. Itselläni on käytössä tämmöinen:
 https://play.google.com/store/apps/details?id=com.popularapp.periodcalendar&hl=fi

 VITAMIINIT
Tällä hetkellä syön foolihappoa, mamma monivitamiineja, mamma omega 3, magnesiumia ja maca-tabletteja.

Foolihappo on synteettinen versio B9-vitamiinista. Folaattia saa mm. maksasta, parsakaalista ja vehnäleseistä. Parsakaalia ja vehnäleseitä ruokavaliooni kuuluu muutenkin, mutten ole nähnyt mitään pahaakaan foolihapon syömisestä. Sitä paitsi folaatti imeytyy huonommin kuin foolihappo. Olen foolihappoa syönyt jo useamman kuukauden ja sen ottamista suositellaan aloitettavaksi 3kuukautta ennen raskauden yrittämistä.

Mamma-monivitamiineja hankin ensin apteekista, mutta sittemmin olen täydentänyt varastoa oriolashopin kautta. Minulla on käytössä Multivitan raskaus ja imetys monivitamiinit, jotka sisältävät näitä vitamineja:

* D3-vitamiinia 10 µg
* Foolihappoa 400 µg
* B1-vitamiinia 5 mg
* B2-vitamiinia 5 mg
* B6-vitamiinia 5 mg
* B12-vitamiinia 3 µg
* Niasiinia (B3) 20 mg
* Pantoteenihappoa 5 mg
* D-biotiinia 30 µg
* C-vitamiinia 120 mg
* E-vitamiinia 15 mg
* Magnesiumia 180 mg
* Rautaa 20 mg
* Sinkkiä 15 mg
* Seleeniä 50 µg

Tässähän on jo tuota foolihappoa, mutta foolihapon suuri saanti on turvallista. Näistä löytyy myös E-vitamiinia, jota on muistaakseni vehnänalkioöljyssä (jonka "nauttimisen" lopetin hirveän maun takia..)

 Kalaöljyä saan Multivita omegalife raskaus- purkista. Hyvät rasvahapot vähentävät ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Kalöljyä pienemmässä annostuksessa olen syöttänyt Matille.

Maca-tabletteihin (tai oikeastaan kapseleihin) hurahdin, kun siskoni niitä ehdotti. Niillä ei ymmärtääkseni ole mitään tekemistä sikiön kanssa, vaan ne... noh... pistävät peiton heilumaan :D Samalla niistä saa energiaa. Mutta pahalle ne haisevat! Huh huh!

Tuollaisia minulla nyt on käytössä. Lisäksi syön tietenkin terveellisesti ja olen vähentänyt herkuttelua. Alkoholia en nauti ja tupakoinnin aion lopettaa..jossain vaiheessa :(

72. Yöllä yksin

Olen juuri toisessa ja samalla toiseksi viimeisessä yövuorossa.
Olen ollut kovin alakuloinen viimeiset pari päivää. Yhtäkkiä saatan alkaa itkemään ja hyperventiloimaan, aivan kuten kauan sitten paniikkikohtauksen saadessani. Tuntuu kuin sydän räjähtäisi lyöntien takia irti rinnasta, mutta samalla tuntuu kuin se ei sykkisi ollenkaan.

Tuntuu typerältä kirjoittaa tätä. Varsinkin kun syykin on niin lapsellinen. Syy, jota en edes halua kirjoittaa tänne koska minua hävettää, että tunnen niin. Minun pitäisi olla aikuinen. Onnellinen itseni ja muiden takia.

Siitäkin huolimatta sydän alkaa taas tykyttää, kyynelet kipuavat silmiin ja laskeutuvat pieninä pisaroina alas poskia. Koitan nyyhkyttää hiljaa, jotteivat nuoret heräisi. Hengitän nopeasti ja voin pahoin..Ahdistaa.. Ja hetken päästä voin taas ihan hyvin.

Ihan paskaa, sanon minä! 

Onneksi on enää muutama tunti tätä yövuoroa jäljellä, sitten 1 yövuoro, nukkumapäivä, 12-16 koulupäivä ja sitten olen 3 päivää vapailla.

Toivottavasti olo tasaantu aamuun mennessä. Puoli 8 töihin on tulossa työkaveri, joka havainnoi ihmisten tunteita tosi helposti. Toisaalta hänen seurassaan olisi helppo itkeä, mutta en voi kertoa syytä hänelle.

Jaksaa, jaksaa.

71. Kaipuu

Se on taas se aika vuodesta. Kyseinen kamala vuosipäivä meni töitä tehdessä, mutta yövuorossa tuli muutama kyynel silti tirautettua.

Keskenmenosta on nyt 3 vuotta ja jokunen päivä päälle.

Kaikki vauvoihin liittyvä itkettää ja kaipuu on kova vaikken tiedäkkään millaista on tulla äidiksi. Silti sisällä on pieni kipinä, jonka haluaisin palavan kunnolla. Minä en mitään muuta halua niin paljon, kuin olla äiti!

Yritys on kova, tai no niin kova mitä tässä töiden lomassa pystyy olemaan.. Toivotaan, että pian tärppää. Takaraivossa jyskyttää myös lapsettomuustutkimuksiin meno, mutta jostain syystä... Jos siihen lähdetään, tulee jotenkin niin loputon olo. Että ei meistä varmasti koskaan tule vanhempia... Vaikka voisivathan testit näyttää, että kaikki ok, senkun touhuatte enemmän! :D

Juuri tänään pohdiskelin kaverille ääneen, että eipäs me olla tapeltu Matin kanssa pitkään aikaan kunnolla! :D Kai sillä elinympäristöllä ihan oikeasti on vaikutusta parisuhteen hyvinvointiin...  Naurahdin ihan ääneen kun tajusin mitä sanoin. Mukavaa oloa tänne siis.

Tätä kirjoittaessa, alavatsaa nipistelee hellästi.. Toivotaan parasta! :) Voihan se kyllä olla pelkkää menkkojen kiukutteluakin! :D

ps. Olen huomannut Matissa samankaltaista kaipuuta. Yhtäkkiä se mies on alkanut hymyilemään vauvamainoksille ja kaduilla näkyville lapsille. Voi hyvä luoja, anna meillekin pian oma vauva!

70. Ulkoasumuutoksia ja kuulumisia

Heippa!

Viimeisestä postauksesta on melkein kuukausi.. Tuntuu ettei blogia tee edes mieli päivittää, kun ei sitä vauvaa ala kuulua.

No päivitin ainakin blogin ulkoasun. Mitäs ootte mieltä?

Vauvaa ei tosiaan kuulu, mutta tulee sitten kun tulee. Sillä välin laitellaan kotia ja käydään töissä. Työkaverini möläytti lauantaina jutun, joka jäi vähän mietityttämään.. Mulla oli jostain syystä tosi huono olo.. kaikki hajut ällötti ja kerroin siitä sitten työkaverille ja hän vastasi sanomalla "Voi eiii, yökköjä on niin vaikee löytää. Heidi pidä ne jalat ristissä!" Naureskelin sille jutulle siinä tilanteessa, mutta jäin miettimään noita sanoja kuitenkin... Tietenkään työkaverini ei tiedä, kuinka kovasti vauvaa haluaisimme..

No täytyy unohtaa koko juttu. Varmasti meidän puolesta ollaan tosi onnellisia jos joskus lapsia saamme.

Elämä omakotitalossa rullaa kivasti. Vielä(kin) on tehtävää, mutta kyllä sitä muistaa päivittäin miettiä kuinka onnekkaita me ollaankaan. Mm tänään kun olimme koiran kanssa lenkillä ja läheisestä kerrostalosta kuului kovaäänistä riitelyä. Onneksi ei tarvitse sellaista enää sietää. Tai naapuria joka bilettää ja musat jytkää. Rakastan ätä elämää.

Toivottavasti pian siihen saataisiin uusi jäsen.

69. Yhteisymmärrys

Olimme viime viikonloppuna juhlimassa isäni viiskymppisiä Haukivuorella ja ilta oli oikein hauska. Jossain vaiheessa mieheni Matti heitti "pommin" syliini. "Mä oon miettinyt, että nyt olisi hyvä aika saada lapsia ja mä haluaisin kovasti olla isi." Menin hetkeksi ihan hiljaiseksi. Kyllähän Matti on "halunnut" lapsia, mutta nyt hän ilmaisi, että hän haluaa olla isä. Ihan oikeasti.

Vauvakuume on siis tähän asti ollut minun osaltani todella paha, Matti on lähinnä myötäillyt asiaa. Nyt olemme siis samalla kartalla asiassa ja kumpikin toivoo lapsia kovasti.

Toivotaan, että pian tärppää kun nyt ihan oikeasti alamme yrittämään ja kumpikin toivoo asiaa yhtä paljon! :)

Samalla pitäisi kummankin aloittaa elämäntapamuutos. Tuskin saan Mattia lopettamaan tupakointia tai kaljan juontia, mutta pikkuhiljaa muutan Matinkin ruokavalion paremmaksi, terveellisemmäksi.

Olen onnellinen. Ihanaa, että kummatkin halutaan lapsia ihan tosissaan!

68. Kutsumusammatti

Heippa!

En oo pitkään aikaan kirjoitellu. 

Nyt alkaa sekin varmaan luonnistua kun työhuone alkaa valmistua! :)

Mutta kirjoitetaas kerrankin jostain muusta eli mun työstä. 

En voi kirjoittaa missä olen työssä tai mun asiakkaista mitään, mutta kerron sen verran,
että olen koulutukseltani lähihoitaja (erikoistumisena mielenterveys- ja päihdetyö) ja työskentelen yöhoitajana yksityisessä lastensuojelunyksikössä.

Oon ollu tässä työssäni nyt reilun vuoden ja musta tulikin elokuussa vakkari! :)

Oon tykänny mun työstä ja useimmiten tää on kivaa. Paitsi ei aina.... 

Esimerkiksi eilen ja tänään on ollu aika paskaa ja mietiskelin, että onko tää sen arvoista... 

Viimeisen vuorokauden aikana mua on haukuttu huoraksi ja läskiksi, mun nenän edestä on paiskottu ovi kiinni useamman kerran kuin pari kertaa, mua on tönitty ja heitelty tavaroilla, mua päin on potkittu ja mulle on nälvitty. 

Viime yönä en ehtinyt ollenkaan syömään tämän takia. 

Siis en syönyt yli puoleen vuorokauteen mitään, 

vaikka töitä tein kuitenkin koko työvuoron ajan. 

Mua vitutti mennä kotiin, kun tiesin että yön tapahtumat tulee uniin, 

mua vitutti herätä ja mua vitutti ihan suunnattomasti kun kello läheni puolta yhdeksää ja

tiesin että kohta pitää lähteä yöksi töihin. 

Mua vitutti tulla töihin ja mua vitutti nähdä ne nuoret. 

Joko kerroin että mua vitutti?

Sit mä menin hakemaan kansiosta mun villasukan alkuja

 ja mun käteen tarttui erään nuoren tekemä kortti. 

Ja mua alkoi hymyilyttää.

Harmittaa, että monesti on niin että yksi (tai muutama, tässä tapauksessa) 

mätä omena saa koko puun näyttämään mädältä. 

Pitäisi vain muistaa katsoa niitä hyviä omenoita ( :D) ja muistaa, 

että eihän se koko puu ookkaan mätä. 

Mm tämän kortin piirtänyt nuori kysyi ihan tosissaan, 

mitä haluan syntymäpäivälahjaksi! Siis minä! :D

Eli on noita mussukoitakin onneksi, 

noiden välillä läpimätien ja matoisten omppujen seassa. 

Ehkä huomenna on jo huomattavasti parempi päivä.

Kuvitus tässä postauksessa on snapchat tililtäni.