72. Yöllä yksin

Olen juuri toisessa ja samalla toiseksi viimeisessä yövuorossa.
Olen ollut kovin alakuloinen viimeiset pari päivää. Yhtäkkiä saatan alkaa itkemään ja hyperventiloimaan, aivan kuten kauan sitten paniikkikohtauksen saadessani. Tuntuu kuin sydän räjähtäisi lyöntien takia irti rinnasta, mutta samalla tuntuu kuin se ei sykkisi ollenkaan.

Tuntuu typerältä kirjoittaa tätä. Varsinkin kun syykin on niin lapsellinen. Syy, jota en edes halua kirjoittaa tänne koska minua hävettää, että tunnen niin. Minun pitäisi olla aikuinen. Onnellinen itseni ja muiden takia.

Siitäkin huolimatta sydän alkaa taas tykyttää, kyynelet kipuavat silmiin ja laskeutuvat pieninä pisaroina alas poskia. Koitan nyyhkyttää hiljaa, jotteivat nuoret heräisi. Hengitän nopeasti ja voin pahoin..Ahdistaa.. Ja hetken päästä voin taas ihan hyvin.

Ihan paskaa, sanon minä! 

Onneksi on enää muutama tunti tätä yövuoroa jäljellä, sitten 1 yövuoro, nukkumapäivä, 12-16 koulupäivä ja sitten olen 3 päivää vapailla.

Toivottavasti olo tasaantu aamuun mennessä. Puoli 8 töihin on tulossa työkaveri, joka havainnoi ihmisten tunteita tosi helposti. Toisaalta hänen seurassaan olisi helppo itkeä, mutta en voi kertoa syytä hänelle.

Jaksaa, jaksaa.

71. Kaipuu

Se on taas se aika vuodesta. Kyseinen kamala vuosipäivä meni töitä tehdessä, mutta yövuorossa tuli muutama kyynel silti tirautettua.

Keskenmenosta on nyt 3 vuotta ja jokunen päivä päälle.

Kaikki vauvoihin liittyvä itkettää ja kaipuu on kova vaikken tiedäkkään millaista on tulla äidiksi. Silti sisällä on pieni kipinä, jonka haluaisin palavan kunnolla. Minä en mitään muuta halua niin paljon, kuin olla äiti!

Yritys on kova, tai no niin kova mitä tässä töiden lomassa pystyy olemaan.. Toivotaan, että pian tärppää. Takaraivossa jyskyttää myös lapsettomuustutkimuksiin meno, mutta jostain syystä... Jos siihen lähdetään, tulee jotenkin niin loputon olo. Että ei meistä varmasti koskaan tule vanhempia... Vaikka voisivathan testit näyttää, että kaikki ok, senkun touhuatte enemmän! :D

Juuri tänään pohdiskelin kaverille ääneen, että eipäs me olla tapeltu Matin kanssa pitkään aikaan kunnolla! :D Kai sillä elinympäristöllä ihan oikeasti on vaikutusta parisuhteen hyvinvointiin...  Naurahdin ihan ääneen kun tajusin mitä sanoin. Mukavaa oloa tänne siis.

Tätä kirjoittaessa, alavatsaa nipistelee hellästi.. Toivotaan parasta! :) Voihan se kyllä olla pelkkää menkkojen kiukutteluakin! :D

ps. Olen huomannut Matissa samankaltaista kaipuuta. Yhtäkkiä se mies on alkanut hymyilemään vauvamainoksille ja kaduilla näkyville lapsille. Voi hyvä luoja, anna meillekin pian oma vauva!

70. Ulkoasumuutoksia ja kuulumisia

Heippa!

Viimeisestä postauksesta on melkein kuukausi.. Tuntuu ettei blogia tee edes mieli päivittää, kun ei sitä vauvaa ala kuulua.

No päivitin ainakin blogin ulkoasun. Mitäs ootte mieltä?

Vauvaa ei tosiaan kuulu, mutta tulee sitten kun tulee. Sillä välin laitellaan kotia ja käydään töissä. Työkaverini möläytti lauantaina jutun, joka jäi vähän mietityttämään.. Mulla oli jostain syystä tosi huono olo.. kaikki hajut ällötti ja kerroin siitä sitten työkaverille ja hän vastasi sanomalla "Voi eiii, yökköjä on niin vaikee löytää. Heidi pidä ne jalat ristissä!" Naureskelin sille jutulle siinä tilanteessa, mutta jäin miettimään noita sanoja kuitenkin... Tietenkään työkaverini ei tiedä, kuinka kovasti vauvaa haluaisimme..

No täytyy unohtaa koko juttu. Varmasti meidän puolesta ollaan tosi onnellisia jos joskus lapsia saamme.

Elämä omakotitalossa rullaa kivasti. Vielä(kin) on tehtävää, mutta kyllä sitä muistaa päivittäin miettiä kuinka onnekkaita me ollaankaan. Mm tänään kun olimme koiran kanssa lenkillä ja läheisestä kerrostalosta kuului kovaäänistä riitelyä. Onneksi ei tarvitse sellaista enää sietää. Tai naapuria joka bilettää ja musat jytkää. Rakastan ätä elämää.

Toivottavasti pian siihen saataisiin uusi jäsen.

69. Yhteisymmärrys

Olimme viime viikonloppuna juhlimassa isäni viiskymppisiä Haukivuorella ja ilta oli oikein hauska. Jossain vaiheessa mieheni Matti heitti "pommin" syliini. "Mä oon miettinyt, että nyt olisi hyvä aika saada lapsia ja mä haluaisin kovasti olla isi." Menin hetkeksi ihan hiljaiseksi. Kyllähän Matti on "halunnut" lapsia, mutta nyt hän ilmaisi, että hän haluaa olla isä. Ihan oikeasti.

Vauvakuume on siis tähän asti ollut minun osaltani todella paha, Matti on lähinnä myötäillyt asiaa. Nyt olemme siis samalla kartalla asiassa ja kumpikin toivoo lapsia kovasti.

Toivotaan, että pian tärppää kun nyt ihan oikeasti alamme yrittämään ja kumpikin toivoo asiaa yhtä paljon! :)

Samalla pitäisi kummankin aloittaa elämäntapamuutos. Tuskin saan Mattia lopettamaan tupakointia tai kaljan juontia, mutta pikkuhiljaa muutan Matinkin ruokavalion paremmaksi, terveellisemmäksi.

Olen onnellinen. Ihanaa, että kummatkin halutaan lapsia ihan tosissaan!

68. Kutsumusammatti

Heippa!

En oo pitkään aikaan kirjoitellu. 

Nyt alkaa sekin varmaan luonnistua kun työhuone alkaa valmistua! :)

Mutta kirjoitetaas kerrankin jostain muusta eli mun työstä. 

En voi kirjoittaa missä olen työssä tai mun asiakkaista mitään, mutta kerron sen verran,
että olen koulutukseltani lähihoitaja (erikoistumisena mielenterveys- ja päihdetyö) ja työskentelen yöhoitajana yksityisessä lastensuojelunyksikössä.

Oon ollu tässä työssäni nyt reilun vuoden ja musta tulikin elokuussa vakkari! :)

Oon tykänny mun työstä ja useimmiten tää on kivaa. Paitsi ei aina.... 

Esimerkiksi eilen ja tänään on ollu aika paskaa ja mietiskelin, että onko tää sen arvoista... 

Viimeisen vuorokauden aikana mua on haukuttu huoraksi ja läskiksi, mun nenän edestä on paiskottu ovi kiinni useamman kerran kuin pari kertaa, mua on tönitty ja heitelty tavaroilla, mua päin on potkittu ja mulle on nälvitty. 

Viime yönä en ehtinyt ollenkaan syömään tämän takia. 

Siis en syönyt yli puoleen vuorokauteen mitään, 

vaikka töitä tein kuitenkin koko työvuoron ajan. 

Mua vitutti mennä kotiin, kun tiesin että yön tapahtumat tulee uniin, 

mua vitutti herätä ja mua vitutti ihan suunnattomasti kun kello läheni puolta yhdeksää ja

tiesin että kohta pitää lähteä yöksi töihin. 

Mua vitutti tulla töihin ja mua vitutti nähdä ne nuoret. 

Joko kerroin että mua vitutti?

Sit mä menin hakemaan kansiosta mun villasukan alkuja

 ja mun käteen tarttui erään nuoren tekemä kortti. 

Ja mua alkoi hymyilyttää.

Harmittaa, että monesti on niin että yksi (tai muutama, tässä tapauksessa) 

mätä omena saa koko puun näyttämään mädältä. 

Pitäisi vain muistaa katsoa niitä hyviä omenoita ( :D) ja muistaa, 

että eihän se koko puu ookkaan mätä. 

Mm tämän kortin piirtänyt nuori kysyi ihan tosissaan, 

mitä haluan syntymäpäivälahjaksi! Siis minä! :D

Eli on noita mussukoitakin onneksi, 

noiden välillä läpimätien ja matoisten omppujen seassa. 

Ehkä huomenna on jo huomattavasti parempi päivä.

Kuvitus tässä postauksessa on snapchat tililtäni.

67. Elämää omakotitalossa

Tänään olemme asuneet omakotitalossamme kaksi viikkoa. Meillä ei ole vielä toimivaa kylpyhuonetta saatikka lämmintä vettä, mutta ihmeen hyvin sitä oppii elämään vähemmälläkin. Matti osti viikonlopun aikana kylpyhuoneen tarvikkeet peilikaappia myöten ja ensi viikolla putkimies tulee laittamaan putkihommat kuntoon. Aulan ja kodinhoitohuoneen lattiatkin on korjattu, eli hommat helpottaneet huomattavasti!

Elämää omakotitalossa ei ole paljon ehtinyt miettimään, kun töitä on riittänyt niin paljon. Tuntuu että olen parin viikon aikana käynyt lähinnä kotona nukkumassa ja syömässä. Mutta sellaistahan se vaan on...

Knit fast, die warm.
Harrastus iholla.

Näillä vapailla meinasin ottaa rennommin. Viime vapaat olivat stressaavat, mutta saimmepahan paljon aikaiseksi. Mietityttänyt vain oma kiukuttelu... Toivottavasti meitä auttaneet sukulaiset ymmärtää, että väsymys + stressi saattavat johtaa siihen, että joskus vaan ärsyttää.

Nyt keitän kupillisen teetä ja istun vain hetken. Näillä vapailla ei ole tilaa stressille.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

66. Kiirettä on pitänyt

Kuukausi on mennyt ihan tuosta noin vain! Olen ollut töissä ja kaiken "vapaa-ajan" olen viettänyt talolla tai pakaten.
Meidän pitäisi muuttaa viikon päästä. Uusi kotimme on vieläkin ihan kaaoksessa... Joo, yläkerta on listoja vaille valmis. Tai no yhdestä kohtaa pitää laminaattia lisätä ja suhaista valkoista maalia kattoon ihan vähäsen. Tietenkin laminaatin voisi laittaa kauniimminkin, niinkuin äitini ehdotti mutta aika ei vaan riitä... Laitamme siihen kohtaa siis vain leveämmän listan.. Yläkerrassa ei myöskään ole verhotankoja, niinkuin ei muuten koko asunnossakaan... Ei muuten mitään, mutta yläkerrassa ei ole myöskään sälekaihtimia. Eli päivisin nukkuminen tulee olemaan tuskaa. Alakerrassa olohuoneen laminaatin laitto on vielä ihan vaiheessa ja koko muu alakerta on kamalan kaaoksen vallassa. Huh että saakin siivota ens viikolla kun yövuoroistani selviän! Sitten samantien muuttoa, muuttoa... Edellisen asunnon siivouksen hoitaa siivousfirma, tätä olin itsekin miettinyt mutta asia varmistui kun isännöitsijä sitä itse vielä ehdotti! :)
Kylpyhuoneessa on osassa seinistä jo laatat, lattiaan tarvitsee vielä vesieristettä (joka loppui eilen...) ja tietenkin kylpyhuoneessa pitää saumata ja laittaa kalusteet paikoilleen ym.

Matilla tulee olemaan kamala viikko. Minua taas ärsyttää, että joudun olemaan yövuoroissa, enkä voi olla avuksi talolla.

Minua myös pelottaa polveni puolesta. Se on ollut jo ainakin viikon todella kipeä ja jos joutuu paljonkin kyykkimään, olemaan polvillaan ym on se iltaisin todella arka ja sitä kuumottaa... Toivottavasti se ei nyt pamahda rikki!

En tiedä mitä muuta kirjoittaa. Toivottavasti saadaan muutettua niin, ettei koko kämppä olisi kamalassa kunnossa.