sunnuntai 22. tammikuuta 2017

119. Erään tarinan loppu

Tämän postauksen aihe on arka ja kovin henkilökohtainen. Toivon, että kunnioitat päätöstäni vaikkei se sinun arvoihisi sopisikaan.

Raskausaikana en tutkinut asiaa oikeastaan yhtään, minulla oli ajatus, että tietenkin se onnistuu. Koulutuksen loppuseminaari sattui samaan aikaan kuin se valmennus, neuvolassakaan en tajunnut kysellä asiasta.




Nyt on siis kyse imetyksestä. En ajatellut koko imetystä oikein yhtään odotusaikana ja kun Tuukka sitten syntyi, en oikein tiennyt mitä tehdä. "Miksei tämä onnistui kuin elokuvissa?" Hoitaja tyrkkäsi rintani vauvan suuhun, muttei kertonut miltä heruminen tuntuu, miltä se tuntuu kun maito nousee ja mitä minun kuuluu tehdä?

Sen lisäksi, etten tiennyt mitä tehdä Tuukka puklaili paljon ja jouduimme ottamaan käyttöön sakeuttajan, eli syöttämään pullosta. Silti minä yritin imettää. Yritin vaikka rintani pursusi niin, että jouduin toisella kädellä tukemaan vauvaa ja toisella rintaa, en myöskään nähnyt vauvaa rinnan takaa ja sekin vaikeutti koko hommaa. Kävin jopa imetyspolilla ja sain sieltä kyllä hyviä vinkkejäkin, mutta silti itkimme Tuukan kanssa toisinaan molemmat imetystilanteissa. Selkäni oli todella kipeä ja sitten kipeytyivätkin hartiat ja heti seuraavana pää. Koetin myös pumpata maitoa, mutta lopulta lepo ja muut asiat tulivat sen edelle. Annoin yhä useammin ja useammin korviketta rintamaidon sijasta. Samalla kun koin olevani maailman paskin äiti, huomasin pikkuhiljaa olevani pirteämpi, iloisempi ja jaksoin seurustella lapseni kanssa ihan erilailla.


Sitten tuli päivä kun Tuukka ei suostunut enää rinnalle, tuli toinen samanlainen ja kolmas, sitten takana olikin jo viikko kun Tuukka ei ollut suostunut rinnalle. Silti koitin ja koitin imettää. Eräänä päivänä Tuukka sitten suostui imemään ja se hetki oli todella kaunis. Hän katsoi silmiini hellästi ja söi hetken. Sen jälkeen hän ei ole suostunut rinnalle. Aivan kuin tuo parin viikon takainen imetys olisi ollut hyvästien jättö imetykselle.

Oloni on surullinen ja epäonnistunut. Minulla ei ollut mitään odotuksia tyyliin "Imetän Tuukkaa 2-vuotiaaksi" tai "Täysimetän 4kk:n ikään saakka". Silti minusta tuntuu kuin menettäisin jotain äitiydestä. Rakkautta ja läheisyyttä Tuukka saa tosin muilla tavoin. Me sylittelemme ja halailemme paljon, päivä aloitetaan ja päätetään pusutteluihin.

Vaikka imetys olikin kohdallamme kovin kivikkoinen, mahtuu mukaan myös onnistumisia kuten Haaparannan matkalla tienposkessa imettäminen ja se hetki kun Tuukka ensi kerran tajusi, mitä hänen pitää tehdä.

tiistai 17. tammikuuta 2017

118. Päivärytmi 4kk vauvan kanssa

Kirjoitin meidän arjesta postauksen, kun Tuukka oli 3,5 viikkoa vanha. Ajattelinkin nyt kirjoitella miten meidän päivät kuluvat nykyään. Edellisen postauksen löydät täältä,

3:00-6:00 Tuukka önähtelee puoliunessa, vaippa on turvonnut ja nälkä alkaa olla. Käyn lämmittämässä nopeasti maitopullon, vaihdan Tuukan vaipan ja syötän hänet. Yleensä jäämme vielä nukkumaan edes hetkeksi, vaikka usein Tuukka iloisesti jutteleekin vieressä. Hetken kuluttua hän on kuitenkin jo täydessä unessa.

7:00-9:00 Tuukka alkaa heräillä ja hetki jutellaan ja naureskellaan sängyssä. Kuuntelemme myös "päivän biisin" eli mitä radiosta sillä hetkellä tuleekaan, on se sen päivän biisi. Tämän päivän biisi oli ABBA: Lay all your love on me.
Hetken köllöteltyämme menemme alas, laitan Tuukan sitteriin ja käytän koiran todella nopeasti etupihalla pissillä, jotta tämä kestäisi odottaa otollisempaa aikaa ulkoiluun. Lämmitän Tuukalle maidon, vaihdan tarvittaessa vaipan, teen aamupesut ja vaihdan hänelle päivävaatteet päälle.
Riippuen siitä, onko edellisestä ruokailusta 2 vai 4 tuntia, Tuukka joko syö tai seurustelee hetken ja ottaa vielä pienet torkut sohvalla/sylissä. Tällöin minä yleensä syön aamupalan ja laitan pyykkiä/katson telkkaria/siivoan/luen/neulon...

n. klo11 Tuukka ilmoittaa olevansa nälkäinen ja tähän aikaan hän saa maitoa ja sosetta. Tänään maistoimme ensimmäistä kertaa minun tekemää mustikkasoossia. Ruokailun jälkeen taas seurustellaan tai joskus nukahdetaan saman tien.

Päivällä rytmi meneekin aikalailla niin, että Tuukka syöm seurustelee tunnin ja nukkuu 15-120 min.

klo20 aikaan Tuukka alkaa kitistä väsymystä, teen hänelle maidon, tehdään iltapesut ja vaihdetaan yöpaita ja lähdetään yläkertaan. Siellä Tuukka syö iltamaidon, luen hänelle kirjaa (tällä hetkellä menossa Muumipeikko ja pyrstötähti), laulan hänelle tuutulaulun ja Tuukka nukahtaa.

Ja kun Tuukka on nukahtanut, jään yleensä makoilemaan sänkyyn ja selailen puhelimella nettiä, kunnes klo21-23 alan itsekin nukkumaan.

Tuolta näyttää meidän päivät tällä hetkellä. Ollaan aika paljon kotona, mutta joskus meillä käy kavereita tai köydään jossain.

perjantai 13. tammikuuta 2017

117. Nami nami nami nami porkkanaa!

Heippa ja mukavaa perjantaita!




Kuten otsikostakin ehkä selviää, niin meillä on aloiteltu maistelemaan kiinteitä! Tuukka on maistellut jo luumua joulun aikaan vatsaongelmien takia ja uuden vuoden aattona maistettiin ekan kerran perunaa. Luumu pisti naaman vähän mutrulle, mutta lopulta se olikin tosi hyvää ja auttoi vatsavaivoihin.
Peruna olikin sitten niiiiin pahaa! :D Peruna myös ummetti, joten jätettiin se vähän oottelemaan vielä. Ollaan otettu se 2 makua per viikko, jotta ehdittäis maistella hyvin uusia makuja, mutta ehtisimme nähdä jos jokin aiheuttaa allergiaoireita.
Perunan jälkeen tuli porkkana, joka oli I-HA-NAA! Porkkanan jälkeen tuli bataatti ja tänään maistettiin ekan kerran päärynää. Kaikki;perunaa lukuunottamatta, ovat maistuneet Tuukalle hyvin ja syömosen jälkeen on tullut itku kun ruoka on loppunut kesken.


Syömme päärynää nyt ainakin muutaman päivän ja sitten maistellaan ehkä omenaa tai mustikkaa, tai ehkä kesäkurpitsaa. Kukka- ja parsakaalia odotutan vielä, kun kaalit kovin helposti aiheuttavat ilmavaivoja.
Maito/korvike on edelleen tärkein  ruoka, mutta minusta oli oikein kivaa aloitella soseet! Viljoja aloitellaan sitten 5kk iässä ja 6kk mennessä pitää aloitella lihat/kalat, koska Tuukka syntyi keskosena.
Jännää kun poitsu rupeaa syömään muutakin kuin mämmää. :)

perjantai 6. tammikuuta 2017

116. Pataleipä

Minun on ollut tarkoitus tehdä pataleipää jo monta kuukautta, mutta jostain syystä en ole ehtinyt. Mutta nyt kun Tuukka suostuu nukkumaan muuallakin kuin sylissä, oli paras hetki leipoa! Olenkin tehnyt tätä jo kaksi kertaa! Ensin puurohiutaleilla ja toisella kerralla auringonkukan siemenillä. 
Perusohje menee siis näin:

1tl kuivahiivaa (tai herneen kokoinen nokare)
7dl vehnäjauhoja
1-2tl suolaa
3 1/2 dl vettä
Lisäksi voit lisätä pari desiä puurohiutaleita, 1dl siemeniä tai korvata osan jauhoista esimerkiksi ruisjauhoilla. Itse en pidä täysin valkeasta leivästä niin lisään aina vähintään kaurahiutaleita taikinaan.

Yhdistä kulhossa kuivat aineet. Lisää lämpöinen (+42 astetta) vesi ja sekoita nopeasti. Älä vaivaa taikinaa! Peitä kulho kelmulla ja jätä taikina huoneenlämpöön kohoamaan 12–24 tunniksi. Mitä pidempi kohotusaika on, sitä enemmän leipään syntyy makua. 
Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle. Muotoile taikinasta pyöreä leipä, mutta älä vaivaa taikinaa. Peitä leivinliinalla ja anna kohota vielä  puoli tuntia.
Pane kannellinen, 2–3 litran uunipata kylmään uuniin ja käännä uuni 225 asteeseen. Kun taikina on kohonnut pöydällä  puolisen tuntia, ota kuuma pata uunista  ja nosta taikina tulikuumaan öljyttyyn pataan. Tee pinnalle muutama koristeviilto ja ripottele päälle hivenen jauhoja niin saat kauniin leivän. Pane kansi päälle ja nosta pata uuniin puoleksi tunniksi.. Ota tämän jälkeen kansi pois ja jatka paistamista vielä  vartin verran.




Ja voi kuinka kaunis ja maukas leipä siitä tulikaan!