82. Ensimmäinen ultra ja huoli

Kukkuu? Onko siellä ketään?

7.3 klo14:15

Istun neuvolan aulassa. Sydän hakkaa ja en pysty istumaan paikoillani. Jännittää hyvällä ja huonola tavalla.

Onko siellä mitään? Jos on, niin sykkiikö sydän? Entä jos se ei syki?

Jännitys vaihtui ärtymykseen lähes kokonaan kun neuvolan tätini oli taas 15minuuttia myöhässä. Toivottavasti tästä ei tule tapa. No ei mitään, huoneeseen, laske housuja, käy selinmakuulle tuohon.

Nyt sydän hakkaa taas. Katsonko ruutua vai pois päin?

"Noniin ja katsotaas. Aika pieneltä tuo kohtu näyttää, mutta kyllä siellä jotain on.... ja tuossa taitaakin näkyä syke!"

Katson ruutua ja liian täynnä olevan virtsarakon ja (suolistosta johtuvan?) varjon takana näkyy musta aukko, jossa läpättää jokin. Kuin pieni perhonen!

Meinaan ruveta itkemään. Mutta hymyilen hiljaa vähän, liikaa en uskalla hymyillä. Ihan kuin se pelottaisi vauvaa.

"Ei tämä nyt ihan viikkoja vastaa.. Onko mahdollista, että viikkoja on vähemmän?"

Mittaillaan pienen pientä pötkylää. 7+2 oli arvio.

"Kuule, varataan kahden viikon päähän uusi aika niin katsotaan onko siellä tapahtunut muutosta."

Koko toimenpide on ohi vartissa ja minua pelottaa.

Näinkö minä oikeasti sykkeen? Entä jos jokin on vialla?

Luultavasti elän kamalassa jännitystilassa seuraavat 1,5 viikkoa. Toivotaan, että kaikki on hyvin ja meille tulisi vihdoin oma, maailman ihanin vauva!

ps. Ei ollut kohdussa ainakaan tällä näkemällä kaksosia, vaikka olikin ihan kaksosolo! :D