Raskausoireet. Olen tiennyt olevani raskaana kohta 2 kk ajan ja välillä, nyt jo, minulla menee hermo näihin mun oireisiin.
Hajuaistini on edelleen kuin tullikoiralla. Roskien vieminen aiheuttaa oksetuksen, samoin juopot, tyhjät maitopurkit, jääkaappi (vaikka se on siisti, eikä siellä pitäisi haista mitään!), letut ja pekoni, tupakka ja erityisesti tumpit/tuhkikset.... muttamyös väsymys ja alhainen verensokeri aiheuttavat pahoinvointia. Salakavalaa tästä tekee se, että esimerkiksi tänä yönä pesin lattioita hyvältä tuoksuvalla pesuaineella, mutta jokin siinä likaisessa rätissä alkoi oksettaa ja hetken aikaa piti kakoa ilmaa, ennenkuin uskalsin lähteä pois kodinhoitohuoneen lavuaarin yltä.
Eilen taas en edes tiedä mikä minua oksetti, mutta meinasin oksentaa keskelle olohuoneen lattiaa. Onneksi se tapahtui kuitenkin kotona, eikä töissä!
Eräs nuori kertoikin aika osuvan, vaikkei ehkä niin ihanan tekonimen vauvalle: Yrjösipuli.
Yövuorossa tuntuu tällä hetkellä olevan turhaa edes haaveilla lämpimästä ruoasta. Olenkin syönyt mandariineja, muroja ja juonut paljon vettä. Aika yksitoikkoista tuo minun syöminen, mutta jospa tämä olo jossain vaiheessa helpottaisi.
No yrjöämisen lisäksi mä olen tosi, tosi väsynyt ja ravaan pissalla jatkuvasti. En voi kuvitellakkaan juoksevani, koska rintani ovat niin kipeät ja arat.Nyt minulla on selkäkin ollut n viikon kipeänä, mutta se voi johtua liukkaista keleistäkin.
Tällä hetkellä koetan juoda paljon vettä ja kääntää oksetusajatusta muualle. Ei paljon kiinnostaisi juosta halailemaan vessanpönttöä.
perjantai 25. maaliskuuta 2016
86. Kuulumisia
Heippa pitkästä aikaa!
Olen ollut niin väsynyt, etten ole yksinkertaisesti jaksanut päivittää blogia!
Kun kävin ensimmäisessä ultrassa, oli raskausviikkojen arvio 7+2.
Minulla oli uusi käynti neuvolan ultraan viime maanantaina, 21.3.
Jännitin taas ihan tolkuttomasti, mutta jo kolmannen kerran.... jännitys muuttui ärsytykseksi kun neuvolantäti oli myöhässä... Onkohan se koskaan ajoissa missään?
Kaikenlisäksi lääkärin huoneessa oli joku muu sillä hetkellä, eikä päästy huoneeseen heti. Kun sinne pääsimme, ei tämä täti osannut pistää ultraa päälle. Siis oikeasti! Millaisen neuvolatyypin mä oon oikein saanu??? :D
No, kunhan laite saatiin toimintaan, päätin että tällä kertaa katson heti ruutua. Sikiö löytyi heti, sykekin nähtiin nopeasti (neuvolan uä on S-U-R-K-E-A!) ja voi kuinka meidän pieni näytti jo vauvalta katkaravun sijaan ja mahoton vipeltäjä siellä oli!
Harmittaa, kun ei ollut varmuutta niistä viikoista ja enhän minä ole siellä verikokeissa käynyt (sikiöseulontaa ajatellen), kun luulin että viikkoja on niin vähän.... No, toivotaan että ehdin sinne vielä ennen seuraavaa ultraa. Joka onkin jo 4.4!
Sitten meillä onkin aika Gravidaan, eli nähdään kunnon laitteilla mitä kohtuun kuuluu.
Alan pikkuhiljaa rentoutua, enkä ehkä pelkää niin paljoa.
Kyllä tämä tästä.
Olen ollut niin väsynyt, etten ole yksinkertaisesti jaksanut päivittää blogia!
Kun kävin ensimmäisessä ultrassa, oli raskausviikkojen arvio 7+2.
Minulla oli uusi käynti neuvolan ultraan viime maanantaina, 21.3.
Jännitin taas ihan tolkuttomasti, mutta jo kolmannen kerran.... jännitys muuttui ärsytykseksi kun neuvolantäti oli myöhässä... Onkohan se koskaan ajoissa missään?
Kaikenlisäksi lääkärin huoneessa oli joku muu sillä hetkellä, eikä päästy huoneeseen heti. Kun sinne pääsimme, ei tämä täti osannut pistää ultraa päälle. Siis oikeasti! Millaisen neuvolatyypin mä oon oikein saanu??? :D
No, kunhan laite saatiin toimintaan, päätin että tällä kertaa katson heti ruutua. Sikiö löytyi heti, sykekin nähtiin nopeasti (neuvolan uä on S-U-R-K-E-A!) ja voi kuinka meidän pieni näytti jo vauvalta katkaravun sijaan ja mahoton vipeltäjä siellä oli!
Harmittaa, kun ei ollut varmuutta niistä viikoista ja enhän minä ole siellä verikokeissa käynyt (sikiöseulontaa ajatellen), kun luulin että viikkoja on niin vähän.... No, toivotaan että ehdin sinne vielä ennen seuraavaa ultraa. Joka onkin jo 4.4!
Sitten meillä onkin aika Gravidaan, eli nähdään kunnon laitteilla mitä kohtuun kuuluu.
Alan pikkuhiljaa rentoutua, enkä ehkä pelkää niin paljoa.
Kyllä tämä tästä.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
85. Stressi ja raskaus
Meillä on työpaikalla meneillään sisäinen koulutus ja edellisenä koulupäivänä kouluttaja kertoi mielenkiintoisen jutun.
"Äidin stressi vaikuttaa äidin ja vauvan suhteeseen jo raskausaikana."
Joku varmaan ajattelee, että huh huh mitä hölynpölyä, mutta tutkitaas aihetta.
Stressitilanteissa kortisolin tuotanto lisääntyy. Stressi voi aiheuttaa fyysisesti monia oireita, kuten: sydämentykytystä, verenpaineen nousua, ummetusta, pahoinvointia, ripulia, ihottumaa, aknea, migreeniä, ongelmia hedelmällisyydessä, painon nousua.... Miten se voi sitten vaikuttaa sikiöön?
Löysin hyvän jutun, joka jokaisen tulevan äidin olisi hyvä lukea.
http://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2015/raskaus/
Jos olet kuitenkin laiska, etkä jaksa lukea juttua, niin tässä todella tärkeä ja huolestuttava juttu:
"Stressihormoneilla on havaittu olevan yhteys ennenaikaisen syntymän vaaraan. Vauva altistuu sikiöaikana äidin stressihormoneille, jotka pääsevät sikiöön istukan kautta, ja tämä tilanne lisää ennenaikaisen syntymän vaaraa. Kyse ei ole siis äidin stressin kokemisesta, vaan nimenomaan sikiön altistumisesta stressihormoneille." -Katri Räikkönen akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto
Äidin hormonit siis siirtyvät sikiöön ja sitä kannattaa oikeasti jokaisen miettiä.
Tiesittekö myös, että äidin ja lapsen välinen kiintymissuhde kehittyy jo raskausaikana?
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo98783
Tuo juttu om pitkä, mutta todella mielenkiintoinen. Kunpa minun stressini olisi vain minun hallittavissa, mutta valitettavasti niin ei aina ole. Jatkossa tulen kuitenkin suojaamaan tulevaa lastani stressiltä paremmin ja blokkaan ihmiset, jotka stressiä aiheuttavat. Eikö töissäkään tarvitse stressata jos nyt ei jaksanut tänä yönä pestä lattioita, sen voi tehdä ensi yönäkin.
Mutta muistakaa, stressi on vaarallista myös sikiölle. Kohdelkaa siis äitejä silkkihansikkain. Kasvaahan hänen sisällään upea ihmisen alku.
Meildän pitää tehdä koulussa lopputyö ja tuli vaan mieleen, että pitäisikö minun tehdä se kiintymissuhteen kehittymisestä raskaudessa ja syntymän jälkeen? Mitä olette mieltä?
"Äidin stressi vaikuttaa äidin ja vauvan suhteeseen jo raskausaikana."
Joku varmaan ajattelee, että huh huh mitä hölynpölyä, mutta tutkitaas aihetta.
Stressitilanteissa kortisolin tuotanto lisääntyy. Stressi voi aiheuttaa fyysisesti monia oireita, kuten: sydämentykytystä, verenpaineen nousua, ummetusta, pahoinvointia, ripulia, ihottumaa, aknea, migreeniä, ongelmia hedelmällisyydessä, painon nousua.... Miten se voi sitten vaikuttaa sikiöön?
Löysin hyvän jutun, joka jokaisen tulevan äidin olisi hyvä lukea.
http://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2015/raskaus/
Jos olet kuitenkin laiska, etkä jaksa lukea juttua, niin tässä todella tärkeä ja huolestuttava juttu:
"Stressihormoneilla on havaittu olevan yhteys ennenaikaisen syntymän vaaraan. Vauva altistuu sikiöaikana äidin stressihormoneille, jotka pääsevät sikiöön istukan kautta, ja tämä tilanne lisää ennenaikaisen syntymän vaaraa. Kyse ei ole siis äidin stressin kokemisesta, vaan nimenomaan sikiön altistumisesta stressihormoneille." -Katri Räikkönen akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto
Äidin hormonit siis siirtyvät sikiöön ja sitä kannattaa oikeasti jokaisen miettiä.
Tiesittekö myös, että äidin ja lapsen välinen kiintymissuhde kehittyy jo raskausaikana?
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo98783
Tuo juttu om pitkä, mutta todella mielenkiintoinen. Kunpa minun stressini olisi vain minun hallittavissa, mutta valitettavasti niin ei aina ole. Jatkossa tulen kuitenkin suojaamaan tulevaa lastani stressiltä paremmin ja blokkaan ihmiset, jotka stressiä aiheuttavat. Eikö töissäkään tarvitse stressata jos nyt ei jaksanut tänä yönä pestä lattioita, sen voi tehdä ensi yönäkin.
Mutta muistakaa, stressi on vaarallista myös sikiölle. Kohdelkaa siis äitejä silkkihansikkain. Kasvaahan hänen sisällään upea ihmisen alku.
Meildän pitää tehdä koulussa lopputyö ja tuli vaan mieleen, että pitäisikö minun tehdä se kiintymissuhteen kehittymisestä raskaudessa ja syntymän jälkeen? Mitä olette mieltä?
lauantai 12. maaliskuuta 2016
84. Väsymys
Nukuin eilen yövuorojen välissä 4 tuntia. N-E-L-J-Ä tuntia.... Takana 11h 15min yövuoro ja edessä oli vähintään samanmittainen yövuoro.
No, mitä väsymys aiheuttaa?
Pahimmillaan ja pitkällä aikavälillä se voi johtaa jopa kuolemaan. Lyhyemmällä aikavälillä sitten.. stressitaso nousee, keskittymiskyky ja reaktiokyky huononevat, ihmisestä tulee ärtyisä.. Sitten kun lisätään tähän yhtälöön se pieni kaveri siellä kohdussa.
Katastrofin ainekset ovat kasassa. Olen ottanut tämän yövuoron todella iisisti, mutta siltikin silmissä on mustennut useaan otteeseen, sydän on tykyttäny oudon kivuliaasti, minulla on paljon huonompi olo kuin yleensä ja olen samaan aikaan todella ärtyisä ja itkuinen. En jaksa keksittyä mihinkään ja jos vaikka pyyhe ei osu samantien pyyhekoukkuun, hermostun ja tekisi mieli heittää tavarat seinään.
Valitettavasti minulla on vain kaksi vapaapäivää ja tästä viikonlopusta on tulossa todella pitkä, koska meillä tehdään kylpyhuoneen lattiaa uusiksi. Toivon todella, että saan nukuttua. On varmaan vaan pakko vetäytyä iltaisin paljon aikaisemmin nukkumaan. Toivottavasti porukka ymmärtää.
No, mitä väsymys aiheuttaa?
Pahimmillaan ja pitkällä aikavälillä se voi johtaa jopa kuolemaan. Lyhyemmällä aikavälillä sitten.. stressitaso nousee, keskittymiskyky ja reaktiokyky huononevat, ihmisestä tulee ärtyisä.. Sitten kun lisätään tähän yhtälöön se pieni kaveri siellä kohdussa.
Katastrofin ainekset ovat kasassa. Olen ottanut tämän yövuoron todella iisisti, mutta siltikin silmissä on mustennut useaan otteeseen, sydän on tykyttäny oudon kivuliaasti, minulla on paljon huonompi olo kuin yleensä ja olen samaan aikaan todella ärtyisä ja itkuinen. En jaksa keksittyä mihinkään ja jos vaikka pyyhe ei osu samantien pyyhekoukkuun, hermostun ja tekisi mieli heittää tavarat seinään.
Valitettavasti minulla on vain kaksi vapaapäivää ja tästä viikonlopusta on tulossa todella pitkä, koska meillä tehdään kylpyhuoneen lattiaa uusiksi. Toivon todella, että saan nukuttua. On varmaan vaan pakko vetäytyä iltaisin paljon aikaisemmin nukkumaan. Toivottavasti porukka ymmärtää.
perjantai 11. maaliskuuta 2016
83. Kastejuhla vai nimiäiset?
Tässä on tullut jo näin lyhyessä ajassa pohdittua kaikenlaista.
Me emme mieheni kanssa ole kuuluneet kirkkoon enää vuosiin. Minä erosin sen kohutun "homoillan" jälkeen, jonka kaikki varmaan tietävät. En halua kuulua kirkkoon, jossa ihminen ei voi rakastaa ihmistä, jos kumpikin on samaa sukupuolta. Muutenkin olen useamman vuoden miettinyt, uskonko edes jumalaan.Matti taisi erota, kun ei vaan koe sitä itselleen tarpeelliseksi.
Minä en siis ainakaan ole eronnut kirkosta vain sen takia, ettei minun tarvitsisi maksaa kirkollisveroa, vaan koska en koe kyseistä instituuttia itselleni tärkeäksi ja koska minusta rakkaus ei katso sukupuolta.
Mielestäni jokainen saa uskoa siihen mihin haluaa, kunhan uskontoaan ei tyrkytä muille.
Olenkin pohtinut tulevaa ja sitä liitämmekö meidän lapsen/lapset kirkkoon. Minä olen sitä mieltä, että emme liitä. Myös Matti on sitä mieltä, ettemme liitä lastamme kirkkoon.
Haluamme antaa lapsellemme mahdollisuuden valita itse mihin hän haluaa uskoa. Onko se sitten Jumala, Buddha vai vaikka maahiset? Se on hänen päätöksensä.
En kritisoi ketään, kuka haluaa liittää lapsensa kirkkoon. Meidän elämäämme kirkko ja jumala eivät vain kuulu millään tavalla.
Niinpä tässä on tullut pohdittua (melko ajoissa :D haha), että mitäs sitten kun lapselle ei järjestetäkään ristiäisiä?
Työkaverini kertoi heidän toisen lapsen ihanista nimiäisistä ja tajusin, että voi vitsi! Lapsella voi olla myös kummit ja omat juhlat nimensaannin kunniaksi!
Minulta löytyy kaksi kummipoikaa. Heidän syntymien aikoihin kuuluin vielä kirkkoon ja siellähän puhutaan, että kummin tehtävä on antaa uskonnollista ohjausta... No en ole kyseistä tehtävää suorittanut silloin enkä suorita jatkossakaan. Silti olen näiden kahden nuoren herran kummi.
No mitäs kun uskonto ei ole pääosassa? Silloin lapselle voi valita kenet vain kummiksi. Kirkko ei tule tässä vastaan. Itse voisinkin käyttää termiä "haltijakummi". Minulla itselläni on maailman parhaimmat kummitädit ja toivon, että meidän lapsi saa yhtä mahtavat kummit. Sellaiset, jotka ohjaavat elämässä. Tietenkin voi olla, että joku kirkkoon kuuluva kummiehdokas ei suostu kummiksi ilman kirkollisia menoja, mutta sitten pitää löytää toinen kummi.
No mitä juhliin taas tulee. Ilman jumalaa ja kirkkoa/pappia, voimme silti lähettää kutsut. Pitää puheita, paljastaa nimet, pyytää lapselle kummit, syödä kakkua ja juoda kahvia, jutella vieraiden kanssa... Ihan niinkuin ristiäisissäkin, mutta ilman uskontoa ja kastemekkoa. Kaupat ovat niin täynnä ihania vauvojen juhlavaatteita, että eiköhän sieltä löydy jotain tosi juhlavaa päälle pantavaa!
Luultavasti päätöksemme saattaa loukata joitain ihmisiä, mutta elämässä on aina sellainen mahdollisuus ja me vanhempina päätämme, mikä on parasta lapsellemme.
Me emme mieheni kanssa ole kuuluneet kirkkoon enää vuosiin. Minä erosin sen kohutun "homoillan" jälkeen, jonka kaikki varmaan tietävät. En halua kuulua kirkkoon, jossa ihminen ei voi rakastaa ihmistä, jos kumpikin on samaa sukupuolta. Muutenkin olen useamman vuoden miettinyt, uskonko edes jumalaan.Matti taisi erota, kun ei vaan koe sitä itselleen tarpeelliseksi.
Minä en siis ainakaan ole eronnut kirkosta vain sen takia, ettei minun tarvitsisi maksaa kirkollisveroa, vaan koska en koe kyseistä instituuttia itselleni tärkeäksi ja koska minusta rakkaus ei katso sukupuolta.
Mielestäni jokainen saa uskoa siihen mihin haluaa, kunhan uskontoaan ei tyrkytä muille.
Olenkin pohtinut tulevaa ja sitä liitämmekö meidän lapsen/lapset kirkkoon. Minä olen sitä mieltä, että emme liitä. Myös Matti on sitä mieltä, ettemme liitä lastamme kirkkoon.
Haluamme antaa lapsellemme mahdollisuuden valita itse mihin hän haluaa uskoa. Onko se sitten Jumala, Buddha vai vaikka maahiset? Se on hänen päätöksensä.
En kritisoi ketään, kuka haluaa liittää lapsensa kirkkoon. Meidän elämäämme kirkko ja jumala eivät vain kuulu millään tavalla.
Niinpä tässä on tullut pohdittua (melko ajoissa :D haha), että mitäs sitten kun lapselle ei järjestetäkään ristiäisiä?
Työkaverini kertoi heidän toisen lapsen ihanista nimiäisistä ja tajusin, että voi vitsi! Lapsella voi olla myös kummit ja omat juhlat nimensaannin kunniaksi!
Minulta löytyy kaksi kummipoikaa. Heidän syntymien aikoihin kuuluin vielä kirkkoon ja siellähän puhutaan, että kummin tehtävä on antaa uskonnollista ohjausta... No en ole kyseistä tehtävää suorittanut silloin enkä suorita jatkossakaan. Silti olen näiden kahden nuoren herran kummi.
No mitäs kun uskonto ei ole pääosassa? Silloin lapselle voi valita kenet vain kummiksi. Kirkko ei tule tässä vastaan. Itse voisinkin käyttää termiä "haltijakummi". Minulla itselläni on maailman parhaimmat kummitädit ja toivon, että meidän lapsi saa yhtä mahtavat kummit. Sellaiset, jotka ohjaavat elämässä. Tietenkin voi olla, että joku kirkkoon kuuluva kummiehdokas ei suostu kummiksi ilman kirkollisia menoja, mutta sitten pitää löytää toinen kummi.
No mitä juhliin taas tulee. Ilman jumalaa ja kirkkoa/pappia, voimme silti lähettää kutsut. Pitää puheita, paljastaa nimet, pyytää lapselle kummit, syödä kakkua ja juoda kahvia, jutella vieraiden kanssa... Ihan niinkuin ristiäisissäkin, mutta ilman uskontoa ja kastemekkoa. Kaupat ovat niin täynnä ihania vauvojen juhlavaatteita, että eiköhän sieltä löydy jotain tosi juhlavaa päälle pantavaa!
Luultavasti päätöksemme saattaa loukata joitain ihmisiä, mutta elämässä on aina sellainen mahdollisuus ja me vanhempina päätämme, mikä on parasta lapsellemme.
torstai 10. maaliskuuta 2016
82. Ensimmäinen ultra ja huoli
 |
| Kukkuu? Onko siellä ketään? |
Istun neuvolan aulassa. Sydän hakkaa ja en pysty istumaan paikoillani. Jännittää hyvällä ja huonola tavalla.
Onko siellä mitään? Jos on, niin sykkiikö sydän? Entä jos se ei syki?
Jännitys vaihtui ärtymykseen lähes kokonaan kun neuvolan tätini oli taas 15minuuttia myöhässä. Toivottavasti tästä ei tule tapa. No ei mitään, huoneeseen, laske housuja, käy selinmakuulle tuohon.
Nyt sydän hakkaa taas. Katsonko ruutua vai pois päin?
"Noniin ja katsotaas. Aika pieneltä tuo kohtu näyttää, mutta kyllä siellä jotain on.... ja tuossa taitaakin näkyä syke!"
Katson ruutua ja liian täynnä olevan virtsarakon ja (suolistosta johtuvan?) varjon takana näkyy musta aukko, jossa läpättää jokin. Kuin pieni perhonen!
Meinaan ruveta itkemään. Mutta hymyilen hiljaa vähän, liikaa en uskalla hymyillä. Ihan kuin se pelottaisi vauvaa.
"Ei tämä nyt ihan viikkoja vastaa.. Onko mahdollista, että viikkoja on vähemmän?"
Mittaillaan pienen pientä pötkylää. 7+2 oli arvio.
"Kuule, varataan kahden viikon päähän uusi aika niin katsotaan onko siellä tapahtunut muutosta."
Koko toimenpide on ohi vartissa ja minua pelottaa.
Näinkö minä oikeasti sykkeen? Entä jos jokin on vialla?
Luultavasti elän kamalassa jännitystilassa seuraavat 1,5 viikkoa. Toivotaan, että kaikki on hyvin ja meille tulisi vihdoin oma, maailman ihanin vauva!
ps. Ei ollut kohdussa ainakaan tällä näkemällä kaksosia, vaikka olikin ihan kaksosolo! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)