104. Synnytyskertomus

Ajattelin pistää ylös synnytyskertomustani. En ehkä muista kaikkea ihan tarkkaan, mutta näin tämä poikamme syntymä suurin piirtein meni.

Perjantaina 9.9 katteloin telkkaria kaikessa rauhassa olohuoneessa, Matti oli jo mennyt nukkumaan koska hän oli menossa seuraavana yönä töihin. Yhtäkkiä minulla holahti lapsivettä housuun ja vessaan mennessäni, sitä vain valui lisää. Soitin ensimmäisenä siskolleni ja kysyin, että mistä tietää että tulee lapsivettä :D Meri taisikin sanoa minulle: Mitä jos soittaisit synnärille etkä minulle?

Tää tais olla vika mahakuva kotona.

No soitin päivystykseen ja sieltä kehoitettiin tulemaan pikimmiten paikanpäälle. klo20 maissa olinkin käynyt jo lääkärin vastaanotolla ja kätilön vastaanotolla ja odottelin osastolla, että minulle laitetaan antibioottitippa. Minulle kerrottiin, että jään osastolle.Soitin Matille ja kerroin, että jään osastolle ja käskin häntä käyttämään koiran, koska en ollut ehtinyt tehdä sitä.

Antibioottitippa. AI että mie inhoon kanyyleja

Vauvan sydänääniä seurailtiin reippaasti

Lauantaina klo10 lääkäri päätti, että synnytys käynnistetään ja sainkin cytotec (kohdunsuuta valmisteleva lääke). Matti tuli päivällä sairaalalla käymään ja sovittiin, että ilmoitan jos jotain tapahtuu.

Ensimmäiset supistukset tunsin lauantaina klo17:35. Se oli tosi pieni ja supistusten välikin epäsäännöllinen. Yöllä sain oksikodonia ja tavallista särkylääkettä, koska supistukset alkoivat käydä sen verran kivuliaiksi, etten meinannut saada nukuttua. 

Tää ois nyt se viimeinen masukuva :D
Sairaalan ihanassa koltussa, ilman rintsikoita, meikkejä ja tukka hikisenä.

Sunnuntaina klo11 lääkäri päätti, että minulle laitetaan oksitosiinitippa, joka voimistaa supistuksia.
Särkylääkkeet eivät enää auttaneet, joten lääkäri puudutti kohdunsuu ja sen jälkeen sainkin nukuttua vähän. Kohdunsuu oli muistaakseni tässä vaiheessa väljästi sormelle auki. Matti oli heti alusta asti kanssani synnytysosastolla ja olenkin todella kiitollinen siitä.
Vauvalle laitettiin pinni, jolla seurattiin hänen sykettään jatkuvasti.
Kohdunsuu puudutettiin vielä uudestaan, mutta siinä vaiheessa siitä ei ollut enä apua, joten pyysin epiduraalin.
Pian epiduraalin jälkeen minulle tuli tunne, että nyt pitää ponnistaa ja sainkin heti luvan ponnistaa. vajaa 30 min ponnistustaja vauva oli syntynyt!
Selvisin onneksi ilman repeämiä ja leikkauksia.

Aina niin ihanat putkisukat :D

Pikkuinen

Miun miehet

Synnytys oli minusta hyvä kokemus ja voisinkin lähteä vaikka samantien uudestaan synnyttämään.

Maailman onnellisin nainen