93. Rentoutunut

Hupsis! Puoliväli vaan vilahti ohi, kun töissä oli aika kiireinen päivä. Illalla juhlistin asiaa kuitenkin ostamalla lempparijäätelöäni ja kuuntelemalla Pikkutyypin sydänäänet.
Tänä viikonloppuna olenkin saanut ilahtua jälleen yhdestä asiasta; Pikkutyyppi päätti ilahduttaa tulevaa äitiä aloittamalla karate-treenit masussa. Vai olisiko se sittenkin kickboxingia? :D

Ensi torstaina minulla on rakenneultra ja näillä näkymin Matti lähtee taas mukaan katsomaan Pikkutyyppiä. Perjantaina juteltiin paljon niitä näitä vauvaan liittyen ja eilen mietiskeltiin nimiä. Olen niin onnellinen ja kerroinkin, sen Matille. Kerroin, kuinka en ole tuntenut oloani masentuneeksi sitten talven, vaan olen onnellinen.

Vaikka kyllä minua edelleen pelottaa. Rakenneultrassakin voi löytyä jotain kamalaa. Toivotaan kuitenkin, ettei mitään semmoista ole tulossa. Jännää myös miettiä, että saadaan ehkä tietää kumpaa sukupuolta omaava Pikkutyyppi siellä kasvaa!
Meille on kummallekin se ja sama, kummat vehkeet omistava tyyppi sieltä tulee, kunhan hän olisi terve.

Laitoin tänään myös lipastoa valmiiksi tulevalle pienokaiselle ja otinkin muutamat kuvat.

92. Kuulumisia osa?

Hupsis!

Reilu pari viikkoa on mennyt taas ihan tuosta noin vain!

Sitä mennään kuulkaa jo raskausviikolla 19+0! Voitteko kuvitella?

Viikon päästä raskauden puoliväli on saavutettu ja 2 viikon päästä on jo rakenneultra!
Jännittää ihan hirveästi. Toivottavasti tuolla masussa on kasvettu hyvin ja kaikki ok. Niin ja olisihan se sukupuolikin kiva tietää :)

MInulla on vähän semmoinen tyttöolo, mutta sen näkee sitten :).

Viikonloppuna käytiin minun vanhemmilla ja sunnuntaina napattiin matkaan pinnasänky, yhdistelmärattaat ja turvakaukalo telakalla+ ensimmäinen Sophie- lelu ja paksumpi haalari.

Mites sitten tuleva äippä voi?

Toinen kolmannes on kyllä ollut minulle armollinen.
-Pahoinvointia ei ole (lukuunottamatta, jos jokin haisee pahalle niin sitten pääsee oksennus ja jos en ole syönyt/nukkunut kunnolla)
-RaDin kanssa eläminen on mennyt hyvin, sokereita mittailtu tavallisina ja herkkupäivinä ja arvot ovat olleet tosi hyvät
-Turvotusta ei ole.
-Pesänrakennusvietti nostelee päätään
-Rinnat ovat tosi kipeät ja nänneihin koskee helposti varsinkin kylmällä säällä.
-Näen kummallisia unia.
-Kohtu kasvaa vauhdilla ja välillä tekee tosi kipeää

Lisäksi alan tuntea tosissaan vauvan pikku poreilua ja jorailua, sydänäänet löytyvät ja kuuluvat hienosti.

Viikonloppuna ajattelin jo vähän järjestellä kotona, jotta pinnasänky pääsisi keittiön nurkasta omalle paikalleen.

91. Laukka-askeleet

Torstaina minä kaivoin sen kotidopplerin taas esille ja ajattelin testata, joko kuulisin muutakin kuin istukan viuhkimista tai napanuoran ulvontaa.

Vähän piti etsiä ja painaa doppleria vatsaläskeihin, meinasin jo luovuttaa kun...

pieni hento ääni, ihan kuin laukka-askeleet... VAUVAN SYDÄN!

Voi kuinka minä aloin itkeä onnesta ja samaan aikaan vauva lähtikin doppleria karkuun, enkä enää kuullut sykettä sinä iltana.

Eilen kokeilin uudestaan ja kyllä. Siellä se meidän pienen rakkaan sydän jumpsutti oikein urakalla. Kaikki hyvin.


Miten pienestä asiasta sitä voikaan ihminen olla iloinen monta päivää.

Ja missä vaiheessa sitä uskoo, että siellä ihan oikeasti on pieni ihmisen alku, jolla on kaikki hyvin. Voi pientä rakasta.