68. Kutsumusammatti

Heippa!

En oo pitkään aikaan kirjoitellu. 

Nyt alkaa sekin varmaan luonnistua kun työhuone alkaa valmistua! :)

Mutta kirjoitetaas kerrankin jostain muusta eli mun työstä. 

En voi kirjoittaa missä olen työssä tai mun asiakkaista mitään, mutta kerron sen verran,
että olen koulutukseltani lähihoitaja (erikoistumisena mielenterveys- ja päihdetyö) ja työskentelen yöhoitajana yksityisessä lastensuojelunyksikössä.

Oon ollu tässä työssäni nyt reilun vuoden ja musta tulikin elokuussa vakkari! :)

Oon tykänny mun työstä ja useimmiten tää on kivaa. Paitsi ei aina.... 

Esimerkiksi eilen ja tänään on ollu aika paskaa ja mietiskelin, että onko tää sen arvoista... 

Viimeisen vuorokauden aikana mua on haukuttu huoraksi ja läskiksi, mun nenän edestä on paiskottu ovi kiinni useamman kerran kuin pari kertaa, mua on tönitty ja heitelty tavaroilla, mua päin on potkittu ja mulle on nälvitty. 

Viime yönä en ehtinyt ollenkaan syömään tämän takia. 

Siis en syönyt yli puoleen vuorokauteen mitään, 

vaikka töitä tein kuitenkin koko työvuoron ajan. 

Mua vitutti mennä kotiin, kun tiesin että yön tapahtumat tulee uniin, 

mua vitutti herätä ja mua vitutti ihan suunnattomasti kun kello läheni puolta yhdeksää ja

tiesin että kohta pitää lähteä yöksi töihin. 

Mua vitutti tulla töihin ja mua vitutti nähdä ne nuoret. 

Joko kerroin että mua vitutti?

Sit mä menin hakemaan kansiosta mun villasukan alkuja

 ja mun käteen tarttui erään nuoren tekemä kortti. 

Ja mua alkoi hymyilyttää.

Harmittaa, että monesti on niin että yksi (tai muutama, tässä tapauksessa) 

mätä omena saa koko puun näyttämään mädältä. 

Pitäisi vain muistaa katsoa niitä hyviä omenoita ( :D) ja muistaa, 

että eihän se koko puu ookkaan mätä. 

Mm tämän kortin piirtänyt nuori kysyi ihan tosissaan, 

mitä haluan syntymäpäivälahjaksi! Siis minä! :D

Eli on noita mussukoitakin onneksi, 

noiden välillä läpimätien ja matoisten omppujen seassa. 

Ehkä huomenna on jo huomattavasti parempi päivä.

Kuvitus tässä postauksessa on snapchat tililtäni.