Huh. Naisen elämä. Sanotaanko vain, että aikamoista. Tykkään huvipuistojen vuoristoradoista kuin hullu puurosta, mutta nämä tunne-elämän tivolilaitteet ei aina oo yhtä kivoja.
Oon aina ollut herkkä, aloitetaan siitä. En vaan tiedä onko täysin normaalia itkeä pillittää jokaista telkkarisarjaa tai leffaa katsoessa, joissa on edes hippunen romantiikkaa. Puhumattakaan disneyn piirretyistä. Itkin tässä yksi päivä aristokatteja katsoessa, kun tuli surku niiden kissanpentujen puolesta!
Riidan saan tietenkin aikaan jo löytämällä haarukan väärästä lokerosta ja saatan mököttää siitä tuntikaupalla.
Ennen viime raskautta en kokenut olevani yhtä paha tunteilija, mutta kai tuolla hormonipuolella taisi jokin vinksahtaa lopullisesti paikoiltaan sen aikana.
Jospa sitten se vinksahtaisi normaaliksi seuraavan raskauden aikana.
Aihe tuli mieleen lähestyvästä ovulaatiosta.
Terveisin tunnehirviö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti