97. Aikaa

Vielä saan juoda aamukahvini kuumana.

En ole päivittänyt blogia yli 2 kuukauteen.

 Syypää on selvillä: työ. Olen ollut niin väsynyt töiden jälkeen, etten ole todellakaa jaksanut kaivaa läppäriä esille ja päivittää blogia. Läppäriä olen oikeastaan käyttänyt vain lopputyön tekemiseen (joka on pohdintaa vaille valmis!).

Mitäs minulle kuuluu?
Hmm.. Raskaudessa melkein kaikki mennyt hyvin, verenpaineet on nyt loppuraskaudessa olleet aika korkeat ja jäin eilen sairaslomalle liitos- ja selkäkipujen takia. En siis palaa töihin kuin vasta...joskus :O

Pikkutyyppi on vilkas ja se onkin rauhoittanut minua suuresti. Liikelaskentaa ei paljon tarvitse toteutella, kun hän tanssii,potkii,muksii ja heiluu kohdussa minkä kerkeää!

Koetan nyt ryhdistäytyä blogin päivittämisessä ja kunhan saan aamupalan syötyäni, menen ja kuvaan lisää meillä olevia vauvanvaatteita.

Ei ole vaikeaa arvata, missä kohtaa Pikkutyypin peppu on :)

96. Vauvanvaatteita osa 1.

Ajattelin kuvata ja listata vähän vauvanvaatteita, joita, minulla jo on.
Tässä postauksessa näytän millaisia pienimpiä bodeja, sukkahousuja ja potkuhousuja meillä jo on.

Tässä ovat siis koon 50-62 vaatteet. Ainakin suurinpiirtein :D

10 bodya. Lemppareita on ehdottomasti nämä kolme etualalla.

12bodya. Bodeja ei siis tarvita yhtään lisää!

Sukkahousuissa saattaa olla isompiakin kokoja tässä.Lemppareita on alarivin kolmet ekat.

Potkuhousut 9kpl.

Näistä näkee jo aika hyvin mieluisan värimaailman. En oikein pidä sinisestä väristä ja eipä poikavauvaa ole mikään pakko pukea siniseen. Vai mitä?

95. Vauhtihirmu

Heippa!

Istun töissä aamuvuorossa ja julkaisin juuri rakenneultra postauksen, tämän postauksen pistän ajastuksella parin päivän päähän.

Kävin eilen  neuvolassa.
Ensinnäkin: Sain sen ihanan neuvolantädin takaisin, joka minulla oli edellisessä raskaudessa!! Ihanaa!

Hän on ihminen, joka vaikuttaa oikeasti minun asioista kiinnostuneelta, on empaattinen ja lämmin ihminen. Tällaisen kuvan olen hänestä ainakin saanut. Hän oli myös ajoissa... Edellinen neuvolantäti oli aina vähintään 30min myöhässä.

No tämä neuvola käynti oli se Kela-käynti, eli sain todistuksen raskaudesta ja teinkin eilen samantien hakemuksen äitiyspakkaukseen. Halusin sen kuitenkin, kun kyseessä esikoinen.

Tutkittiin myös mun paino, hemoglobiini, kohdun koko ja kuunneltiin sydänäänet.

Paino on minulla nyt sama kuin ennen raskautta, hemoglobiini on hieman laskenut mutta ei hälyttävästi.
Kohtu on kasvanut hyvin ja alussahan se kasvaakin aika vauhdilla.

Sitten ruvettiin kuuntelemaan vauvan sydänääniä ja terkka varoitteli, ettei välttämättä heti löydä sikiön sydänääniä. Melko nopeasti ne kuitenkin löytyivät, kunnes pikkumies päätti että häntä ei tuommoisilla jutuilla häiritä ja päätti potkaista dopplerin anturia päin ja polskia karkuun. :D Terkkakin nauroi, että siellä kasvaa tosi vilkas poika. Sydänäänet kuitenkin kuultiin ja ne olivat vahvat ja selkeät.

Nämä pikkumiehen liikkeet olenkin tuntenut hetken jo tosi selkeästi. Sunnuntai-iltana poikanen päätti esimerkiksi vetää kohdussa kuperkeikan ja muuten hän on vedellyt kohdussa joko rumpusooloa, karatea, ripaskaa ja muuten vain riehunut. :)

Mielenkiintoista nähdä vauvan synnyttyä, että jatkuuko kohtukäyttäytyminen vai ei.

Tälläkin hetkellä rakas poikamme on sitä mieltä, että hänen yksiönsä seiniä on superkivaa potkia! :D

Olen jo nyt rakastunut.

Vielä vajaa 18 viikkoa laskettuun aikaan..

94. Rakenneultra

Heippa!

Minulla on nyt aamuvuorossa rauhallista ja ajattelin kirjoittaa rakennultran kuulumisia!

Rakenneultra oli meillä 2.6.2016 klo13:45. Mentiin sinne yhdessä Matin kanssa.
Lääkäri oli "vähän" myöhässä ja odoteltiin omaa vuoroamme 45minuuttia!

Kyllä siinä välillä meinasi suututtaa.

Kiukku tosin unohtui välittömästi, kun päästiin toimenpidehuoneeseen.
Rakenneultrassa ei sikiötä oikein nää enää kokonaan, koska vauva on siinä vaiheessa jo niin suuri.
Lääkäri tutki kaiken tosi tarkkaan ja melko alussa hän kysyi: "Haluatteko te tietää lapsen sukupuolen?" Kumpikin meistä oli sitä mieltä, että halutaan ja aika anteliaasti vauvamme sukupuolensa näytti!

Meille tulee pieni POIKA!

Lääkäri oli ultrasta kirjannut näin:
Nähdään vormaalissa vesimäärässä varsin virkeä sikiö. Istukka takaseinässä, tulee vielä varsin lähelle kohdunkaulan sisäsuuta. Napanuoran kiinnittyminen keskeisesti. Rakenteisiin saadaan hyvä näkyvyys. Sydämen rakenteissa en näe poikkeavaa, aivojen rakenteet ok, ylähuuli eheä, selkärangassa en näe poikkeavaa, vatsanpeitteet eheät, napanuorassa normaali suonitus, raajat nähdään kärkiin saakka normaaleina. 

Kaikki oikein hyvin siis! :)

Seuraavassa postauksessa kerronkin meidän muita kuulumisia. 

93. Rentoutunut

Hupsis! Puoliväli vaan vilahti ohi, kun töissä oli aika kiireinen päivä. Illalla juhlistin asiaa kuitenkin ostamalla lempparijäätelöäni ja kuuntelemalla Pikkutyypin sydänäänet.
Tänä viikonloppuna olenkin saanut ilahtua jälleen yhdestä asiasta; Pikkutyyppi päätti ilahduttaa tulevaa äitiä aloittamalla karate-treenit masussa. Vai olisiko se sittenkin kickboxingia? :D

Ensi torstaina minulla on rakenneultra ja näillä näkymin Matti lähtee taas mukaan katsomaan Pikkutyyppiä. Perjantaina juteltiin paljon niitä näitä vauvaan liittyen ja eilen mietiskeltiin nimiä. Olen niin onnellinen ja kerroinkin, sen Matille. Kerroin, kuinka en ole tuntenut oloani masentuneeksi sitten talven, vaan olen onnellinen.

Vaikka kyllä minua edelleen pelottaa. Rakenneultrassakin voi löytyä jotain kamalaa. Toivotaan kuitenkin, ettei mitään semmoista ole tulossa. Jännää myös miettiä, että saadaan ehkä tietää kumpaa sukupuolta omaava Pikkutyyppi siellä kasvaa!
Meille on kummallekin se ja sama, kummat vehkeet omistava tyyppi sieltä tulee, kunhan hän olisi terve.

Laitoin tänään myös lipastoa valmiiksi tulevalle pienokaiselle ja otinkin muutamat kuvat.

92. Kuulumisia osa?

Hupsis!

Reilu pari viikkoa on mennyt taas ihan tuosta noin vain!

Sitä mennään kuulkaa jo raskausviikolla 19+0! Voitteko kuvitella?

Viikon päästä raskauden puoliväli on saavutettu ja 2 viikon päästä on jo rakenneultra!
Jännittää ihan hirveästi. Toivottavasti tuolla masussa on kasvettu hyvin ja kaikki ok. Niin ja olisihan se sukupuolikin kiva tietää :)

MInulla on vähän semmoinen tyttöolo, mutta sen näkee sitten :).

Viikonloppuna käytiin minun vanhemmilla ja sunnuntaina napattiin matkaan pinnasänky, yhdistelmärattaat ja turvakaukalo telakalla+ ensimmäinen Sophie- lelu ja paksumpi haalari.

Mites sitten tuleva äippä voi?

Toinen kolmannes on kyllä ollut minulle armollinen.
-Pahoinvointia ei ole (lukuunottamatta, jos jokin haisee pahalle niin sitten pääsee oksennus ja jos en ole syönyt/nukkunut kunnolla)
-RaDin kanssa eläminen on mennyt hyvin, sokereita mittailtu tavallisina ja herkkupäivinä ja arvot ovat olleet tosi hyvät
-Turvotusta ei ole.
-Pesänrakennusvietti nostelee päätään
-Rinnat ovat tosi kipeät ja nänneihin koskee helposti varsinkin kylmällä säällä.
-Näen kummallisia unia.
-Kohtu kasvaa vauhdilla ja välillä tekee tosi kipeää

Lisäksi alan tuntea tosissaan vauvan pikku poreilua ja jorailua, sydänäänet löytyvät ja kuuluvat hienosti.

Viikonloppuna ajattelin jo vähän järjestellä kotona, jotta pinnasänky pääsisi keittiön nurkasta omalle paikalleen.

91. Laukka-askeleet

Torstaina minä kaivoin sen kotidopplerin taas esille ja ajattelin testata, joko kuulisin muutakin kuin istukan viuhkimista tai napanuoran ulvontaa.

Vähän piti etsiä ja painaa doppleria vatsaläskeihin, meinasin jo luovuttaa kun...

pieni hento ääni, ihan kuin laukka-askeleet... VAUVAN SYDÄN!

Voi kuinka minä aloin itkeä onnesta ja samaan aikaan vauva lähtikin doppleria karkuun, enkä enää kuullut sykettä sinä iltana.

Eilen kokeilin uudestaan ja kyllä. Siellä se meidän pienen rakkaan sydän jumpsutti oikein urakalla. Kaikki hyvin.


Miten pienestä asiasta sitä voikaan ihminen olla iloinen monta päivää.

Ja missä vaiheessa sitä uskoo, että siellä ihan oikeasti on pieni ihmisen alku, jolla on kaikki hyvin. Voi pientä rakasta.